Ruoka olkoon lääkkeemme

Jo Hippokrates aikanaan sanoi:"Ruoka olkoon lääkkeemme." Miksi sitten syömme itsemme sairaaksi? Miksi länsimaisen ihmisen ruokavalio koostuu pääsääntöisesti viljoista, sokerista ja maidosta? Miksi proteiinin lähteinä käytetty liha on syötetty myös viljoilla ja sokerilla?

En pohdiskele asiaa maatalouspoltiittiselta kannalta, sen voi jokainen tehdä tykönään. Mutta sitä todellakin pohdin, miksi valitsemme lautaselle mielummin näitä ruoka-aineita jotka tekevät meidät sairaaksi?

Käsiini osui artikkeli Rauli Mäkelästä. Hän on funktionaalisen lääketieteen lääkäri joka hoitaa mm reumapotilaita ruokavaliolla. Valitettavan moni tuntemani reumapotilas alistuu siihen että sairaus runtelee kehon ja loppu vastustuskyky nujerretaan voimattomaksi agressiivisilla lääkehoidoilla (jopa sytostaateilla). Mäkelä kuitenkin toteaa omassa hoito-ohjelmassaan tarkistavansa ensimmäisenä reumapotilaan ruokavalion.

– Samat hoitolinjat pätevät sekä sellaisiin reumoihin, missä reumakokeet vahvistavat sairauden reumaksi, mutta myös sellaisiin niveltulehduksiin, joita reumakokeissa ei näy. Ihminen voi olla aivan invalidi, vaikka reumakokeet eivät vahvista sairautta reumaksi. Tällainen tila voi tulla esimerkiksi silloin, jos jostakin huonon hygienian maasta sattuu saamaan kampylobakteerin tai salmonellan, jonka seurauksena on ensin ripuli ja sitten hyvin kipeä niveltulehdus. Tätä sanotaan reaktiiviseksi artriitiksi.

Rauli Mäkelä toteaa kokemuksen osoittaneen, että ruokayliherkkyydet aiheuttavat hyvin usein niveltulehduksia.

– Manipuloimalla potilaan dieettiä saadaan monasti paljon hyvää aikaan. Useimmiten syylliseksi paljastuvat kotimaiset (gluteeni) viljat, ja kun niveltulehdusta poteva potilas laitetaan gluteenittomalle ruokavaliolle, tilanne kohentuu nopeasti. Mieluiten pistän potilaani ihan aluksi oikealle eliminaatioruokavaliolle, missä poistetaan gluteenien lisäksi lehmänmaito, sokeri ja hiiva. Sen jälkeen rupean purkamaan dieettiä siten, että ensin puran muita tekijöitä ja jätän viimeiseksi viljat, koska useimmiten syyllinen löytyy sieltä. Toistaiseksi ei kuitenkaan tiedetä mekanismia, miksi gluteeniviljat ovat usein syyllisiä reumaattisiin tulehduksiin. Toiseksi yleisin syyllinen lienee maito.

– Jos potilas jaksaa ja on riittävän motivoitunut, pistän hänet ns. alkupaastolle eli pehmeälle paastolle, jolloin hän käyttää vain lisäravinnepulveria johon on sekoitettu vitamiineja, hivenaineita, aminohappoja ja tulehdusta hillitseviä lääkekasviuutteita, jolloin saadaan nesteeseen sekoitettava ravintolisäpulveri, joka juodaan.

Hoidon toiseksi kivijalaksi Rauli Mäkelä nimeää probiootit. Funktionaalisen lääketieteen mukaan tulehduksen ydin sijaitsee suolistossa, jolloin suoliston pieneliökantaa pyritään manipuloimaan.

– Eräs voimakas manipuloinnin tapa on alkupaasto, jos potilas vain jaksaa sen tehdä, ja paastoon yhdistetään usein suolen tyhjennys. Tässä voidaan käyttää samaa menetelmää kuin paksusuolen tähystyksessä, jolloin potilas huuhtelee itsensä yläkautta puhtaaksi. Tämä aiheuttaa vallankumouksen suoliston pieneliökannassa, mutta jos potilas ei jaksa tehdä tätä, hänelle aloitetaan ainakin probioottien syöttäminen. Useimmiten silloin puhutaan maitohappobakteereista.

Hoidon kolmanneksi tukipilariksi tohtori Mäkelä nimeää tulehdusta hillitsevät vitamiinit, hivenaineet, rasvahapot ja ravintolisät. Mäkelä pitää hyvin tärkeänä tulehduksen hillinnässä myös välttämättömiä rasvahappoja, ja erityisesti omega-3-sarjaan kuuluvia EPAa ja DHAta.

Jossakin vaiheessa mukaan hoitokuvioon tulevat neljäntenä tekijänä myös proteiineja pilkkovat eli proteolyyttiset entsyymit.

– Puhutaan systeemisestä entsyymihoidosta. Ihmiset ovat käyttäneet maailman sivu entsyymitabletteja helpottamaan ruuansulatusta, jos omat ruuansulatusrauhaset ja haima eivät tuota riittävästi ruokaa pilkkovia entsyymejä. Systeemisessä entsyymihoidossa ideana onkin se, että mahdollisimman tyhjään vatsaan otetaan entsyymejä, jotka vastoin vanhoja oppikirjatietoja imeytyvät suurelta osin ehjinä limakalvon läpi verenkiertoon. Ehjät entsyymimolekyylit, joita valmistetaan muun muassa ananaksesta ja papaijasta, hakeutuvat tulehtuneille alueille, missä ne pilkkovat tulehdusjätteitä ja lieventävät tulehdusta.

”Tyytyväinen tuloksiin”

Lääkäri Rauli Mäkelä toteaa, että pehmeässä reumatautien hoidossa valtaosa reumapotilaistani havaitsee selvää apua. Olen pystynyt vierottamaan monta potilasta solumyrkyistä ja muista kovista reumalääkkeistä. Hyvin monilla jää jossain määrin rajoitettu dieetti pysyväksi. Jos potilas on hyötynyt gluteiinittomasta dieetistä, he useimmiten jatkavat sitä. Potilaat valitsevat yleensä dieetin riesan mieluummin kuin jatkuvat säryt.

– Normaali hoitojakso kestää useita kuukausia. Ensimmäinen hoitokerta vie yleensä runsaasti aikaa, kun potilaalle selitetään kaikki hänelle uudet hoidot. Kontrolli on kuukauden kuluttua, jolloin potilas tulee kertomaan, mitä mieltä hän on asioista, ja valtaosa potilaista kertoo jo tuolloin voivansa selvästi paremmin kuin hoitoon hakeutuessa. Puolen vuoden kuluttua hoitojen alkamisesta potilaalla on yleensä yhä joitakin dieettirajoituksia ja myös jonkinlainen ylläpitoannos tulehdusta hillitsevistä ravintolisistä, vitamiineista, hivenaineista ja rasvahapoista. Näin tilanne pystytään pitämään hallinnassa.

Entä kuinka reumalääkärit suhtautuvat näihin hoitoihin?

– He sanovat potilailleni, että no joo, jatkakaa nyt niitä hoitoja, jos te luulette ja tykkäätte että niistä on jotakin hyötyä, mutta kyllä tiede on osoittanut, ettei niistä voi olla mitään hyötyä, tohtori Rauli Mäkelä naurahtaa. - Olen kuitenkin saanut selkäreumoissa, suurten nivelien ja käsien nivelien tulehduksissa aivan ällistyttäviä tuloksia.

Jos haluat tutustua tarkemmin reuman luonnonmukaiseen hoitoon, suosittelen lukemaan Rauli Mäkelän kirjan .

Miksi tämä sitten kiinnosti itseäni niin suuresti? Siksi että monet nivelkivuista ja reuman oireista kärsineet ovat saaneet CellRESET - kehokuurista avun. Mietin itse alkuun miksi kuurilla on vaikutusta myös niveliin, mutta nyt ymmärrän että koska kuurin ruokavalio poistaa samalla tavoin tulehdusta aiheuttavat ruoka-aineet lautaselta, ja koska kuurin aikana myös huolehditaan elimistön tarvitsemien vitamiinien, hivenaineiden ja mineraalien sekä aminohappojen saamisesta ja siitä että suolistomme saa probiootit ja entsyymit, siksi vaikutus on luonnollisesti täysin sama kuin lääkärin antaessa vastaavat ohjeet. Jos siis haluat ottaa keholle korjausliikkeen ennenkuin tarvitset siihe lääkärin apua, olen mielelläni valmentajasi prosessin läpi.

Lainaus: Rauli Mäkelän haastattelu.

Ihon puhdistus: Miksi, milloin ja miten.

Kuten edellisessä postauksessani totesin erilaiset ihot kaipaavat erilaista hoitoa. Silloin kun meillä on normaali terve iho, voi siitä sanoa että se kulkee matkassa ongelmitta tekipä sille mitä tahansa (tai oli tekemättä). Sellainen iho kaipaa huomiota lähinnä hetkellisesti ja kun ongelma on saatu hoidettua tasapainoon voidaan iho taas toistaiseksi unohtaa. Tällaisen ihon omaa vain pari prosenttia suomalaisista, ja hekin ovat yleensä sitten niitä joiden elintavat ruokailun, unen ja stressin suhteen ovat parasta A-ryhmää. Siksi heidän ihonsa ei kaipaa apua juurikaan muulloin kuin kovimpien paukkupakkasten kohdalla ja silloinkin kyse on lähinnä olosuhteiden aiheuttamasta hetkellisestä häiriöstä. Lasten ja nuorten iho kuuluu usein esipuberteettiin asti tähän ryhmään. Iän myötä useimmille ihoille muodostuu ongelmia, tavalla tai toisella, joten kannattaa uhrata hetki sille että miettii omaa ihoaan ja sitä, onko se täydellisessä tasapainossa, vai olisiko aihetta hakea tasapainoa.

Ihon hoitoon pätee sama kuin muuhunkin terveyden hoitoon. Kun teemme ennalta ehkäisevää työtä ja  pyrimme tasapainoon heti sen horjuttua, selviämme helpommalla ja terveytemme säilyy parempana. Jos ja kun olemme vuosia tai jopa vuosikymmeniä laiminlyöneet ihon tarpeet, ei peliä suinkaan ole menetetty, mutta vaaditaan suurempia toimenpiteitä ongelmien korjaamiseen.

Ensimmäinen oleellinen askel ihon hoidossa on puhdistaminen.

Vettä ja saippuaa ei ole monenkaan iholle se paras puhdistusvaihtoehto. Varsinkaan käsien puhdistukseen tarkoitetut "perussaippuat" eivät helli ja hoida ihoamme, sillä useimmiten nämä on kehitetty poistamaan mahdollisimman tehokkaasti iholle kertyneet liat, öljyt, rasvat yms. Joten saippua on useimmille iholle yksinkertaisesti liian kuivattava poistaessaan myös ihon suojakseen kaipaaman luonnollisen rasvakerroksen. Huomioitavaa toki nyt on se että puhuttaessa saippuasta, en tarkoita kasvojen iholle suunnattuja, puristemuotoisia puhdistusaineita, ne ovat sille ihotyypille jolle ovat tarkoitettuja erittäin hyvä vaihtoehto. Kiinteä olomuoto EI OLE se haitallinen piirre, vaan se mitä aineita, missä muodossa, saippua sisältää.

Valtaosalla Suomalaisista on pintakuiva sekaiho joka kaipaa kesällä erilaisen hoidon kuin talvella. Varsinkin näppylöivä sekaiho puhdistetaan valitettavan usein liian kuivattavilla tuotteilla, jolloin sen sijaan että saataisiin iho tasapainoon, luodaan entistä pahempi kierre ihon pyrkiessä tasapainottamaan itseään. Eli kun pinta puhdistetaan liian kuivattavalla, lisää iho talin tuotantoa voidakseen säilyttää ihon pinnan joustavuuden, mutta koska pinta on rutikuiva, ei tali pääse huokosista ulos jolloin se kertyy talirauhasiin ja ihoon nousee näppyjä ja pahimmillaan nämä tulehtuvat ja sitten meillä on ongelma...

Kuinka sitten valita omalle ihotyypille sopivin puhdistusaine?

Helpointa tietenkin on kääntyä ammattilaisen puoleen ja pyytää apua tuotteen valintaan. Henkilökohtaisesti tarjoan maksuttoman konsultointipalvelun jossa räätälöidään edustamastani kosmetiikkasarjasta ihotyypille sopivin hoito-ohjelma ja konsultaation yhteydessä pääsee sitten myös testaamaan miltä tuotteet käytännössä iholla tuntuu.

Jos haluat tehdä tuotteen etsinnän itse, omatoimisesti, huomioi seuraavat:
1. Onko ihosi kuiva/pintakuiva/normaali/sekaiho/rasvainen tai sekoitus näitä? Valitse omalle ihotyypille soveltuva tuote.
2. Millaisissa olosuhteissa vietät päivittäin aikaa. Jos työympäristösi on siistiä sisätyötä ilmastoidussa toimistossa, kaipaa iho hieman erilaista hoitoa kuin jos päivittäin oleilet maaseudun rauhassa, raittiissa ulkoilmassa.
3. Erityishuomioitavat: jos kärsit atooppisesta ihosta tai acnesta, jos työn tai harrastusten vuoksi peset ihoa monta kertaa päivässä tai jos jokin muu asia asettaa rajoitteita siihen millainen hoito on ihollesi se paras vaihtoehto.

Normaalissa ihon hoidossa puhdistus siis tehdään aamuin illoin.
Aamulla jotta iholta saadaan pois yön aikana ihon erittämä kuona-aineisto (hiki, tali ja näiden mukana erittyneet aineenvaihdunnan jätteet ja mahdolliset kemikaalit kuten nikotiini, lääkejäämät ja muut vastaavat).
Illalla jotta iholta poistetaan päivän pölyt, liat ja mahdolliset meikkituotteet.

Jos ihosi tuntuu puhdistuksen jälkeen nitisevän puhtaalta ja huutaa välittömästi kosteusvoidetta kiristävän kuivana, on puhdistusaine aivan liian kuivattava. Jos taas tuntuu ettei iho edes puhdistunut, on testattu aine oletettavasti joko liian rasvainen tai yksinkertaisesti heikkotehoinen. Puhdistuksen jälkeen iholla tulisi olla raikas ja joustava olo, mielellään niin ettei iho tuntuisi kiristävältä tai kirvelevältä kuivuuden takia. Ja vastaavasti se ei saa tuntua liian rasvaiseltakaan. Vain testaamalla voi löytää omalle iholle parhaiten sopivan puhdistuksen.

Ja HUOM!!! Ihon päivittäinen puhdistus kuuluu myös miesten päivittäiseen rutiiniin!!!

Ihmeellinen iho

Viime aikoina on tullut kirjoitettua enemmän ravinnon merkityksestä hyvinvoinnille ja terveydelle. Lienee vaihteeksi aika kiinnittää huomio myös tuohon kehomme suurimpaan elimeen eli ihoon.

Tuo noin neljä kiloa painava elimemme peittää meidät kauttaaltaan. Sillä on kaksi oleellista tehtävää, tai no kolme jos huomioidaan erään fiksun kolmevuotiaan määritelmä ihon tehtävästä: "Iho pitää lihat paikallaan". Nuo ihon oleelliset tehtävät ovat siis toimia aistivana ja säätelevänä elimenä. Ihomme aistii lämpötilanvaihtelut ja huolehtii kehon lämmönsäätelystä. Samalla se myös muodostaa kehon suojan ulkomaailmaa vastaan. Tämän lisäksi iho on kehomme eräs vitamiinitehdas (muodostaa auringosta D-vitamiinia), ja se huolehtii myös omalta osaltaan immuunipuolustuksesta ja ilmaisee myös kehomme sisällä tapahtuvia immuunipuolustuksen reaktioita erilaisin oirein.

Terveen, hyvivoivan ihon tunnistaa siitä että se on terveen näköinen (kirkas, läpikuultava, hehkuva  näyttäen elävältä). Terve iho on sellainen joka ei "huuda huomiota" kutinalla, hilseilyllä, kiillolla tai poikkeuksellisilla väri-ilmiöillä. Ihon terveyteen vaikuttavat yhtä lailla syömämme ravinto, juomamme neste kuin se miten hoidamme ihoa ulkoa päin.

Terve iho uudistuu säännönmukaisesti 4-6 viikon välein. Epidermiksen, eli ihon paperin ohuen pintakerroksen pohjalla jatkuvasti syntyvät keratinosyytti-solut vaeltavat tämän elinkaaren aikana ihon pinnalle ja putoavat sitten kuoltuaan ihon pinnasta pois. Marraskesi on se kerros joka suojaa kehoamme ilmansaasteilta ja muilta ulkoisilta haittatekijöiltä. Jos iho hilseilee tai tuntuu paksulta "norsunnahalta" jossa ihohuokoset alkavat erottua suurina kraatereina, on marraskedessä, eli epidermiksen pintaosassa häirö joka aiheuttaa soluissa tuotantovirheitä. Tällainen iho ei ole enää normaali ja terve, vaan sen kohdalla vaaditaan räätälöityä hoitoa jotta normaali tasapaino voidaan palauttaa.

Epidermiksen toinen oleellinen tehtävä on kehon suojaaminen auringolta. Orvaskeden pohjalla sijaitsevat melanosyyttisolut reagoivat pigmentoitumalla auringon valoon. Tätä reaktiota voi verrata sälekaihtimiin: Kun aurinko paistaa kirkkaasti säädämme usein sälekaihtimet estämään auringon säteilyä sisätiloihin ja kun auringon valo vähenee, käännämme säleet auki jotta valoa pääsee sisälle. Melanosyyttisolut toimivat samoin. Kun ne saavat runsaasti valoa, tuottavat ne lisää pigmentittiä suojatakseen valolle herkkää elimistöä ihon alapuolella. Ja kun auringon altistus vähenee, vaalenee pigmenttikin ja rusketus haalenee. Melanosyyttien joutuessa altistetuksi liian rankalle UV-säteilylle on seurauksena melanosyytin mutaatio itseään ja ympäristöään tuhoavaksi syöpäsoluksi, eli melanoomaksi, ihosyöväksi. Jotta tältä vältytään on ihoa autettava suojautumaan auringolta.

Dermis, eli verinahka, sijaitsee heti epidermiksen alapuolella. Dermis on selkeästi epidermistä paksumpi ihokerros, sillä tähän kerrokseen mahdutetaan niin kollageenia tuottavat fibroblastit, elastaania tuottavat solut, veri- ja imusuonet, karvatupet, hiki- ja talirauhaset sekä hermostoverkosto.

Dermis on siis ihon toimintakerros. Se huolehtii lämmönsäätelystä verisuonten, karvatuppien ja hikirauhasten avulla. Se pyrkii säilyttämään kehon ulkopinnan joustavana talin tuotannolla. Se myös aistii lämpötilan vaihtelut, kosketuksen ja kivun toimittaen hermosäikeitä pitkin tiedon aivoille ja aktivoituen toimimaan sitten palautteen mukaisesti. Ihon tämä kerros huolehtii myös immuunipuolustuksesta verisuonissa partioivien valkosolujen avulla. Havaitessaan jotain ulkopuolista tunkeutuneena kudoksiin, saapuvat valkosolut paikalle tuhoamaan tunkeutujan. Ja mikäli ihoon tulee haava, joka läpäisee orvaskeden verinahkaan asti, on puolustusarmeija paikalla torjumassa bakteeriarmejaa. Dermiksen yleisimmät toimintahäiriöt liittyvät fibroblastien ja elastaanien toimintaan. Yleensä näiden toimintahäiriö johtuu rakennusaineiden  (valkuaisaineiden) ja kosteuden puutteesta.

Subkutis eli ihonalaiskudos on pohjimmaisin ihonhoidollinen kerros. Tässä kerroksessa on sidekudos ja rasva. Subkutis on todellakin se kerros joka pitää lihat paikallaan. Tähän kerrokseen kohdistuva hoito on lähinnä ravitsemuksellista ja ulkoapäin tuotettua mekaanista käsittelyä. Ihon hoitotuotteiden vaikutus subkutikseen on varsin minimalistista ja perustuu lähinnä solutasolla tapahtuvaan aineenvaihdunnan kiihdyttämiseen ja mikroverenkierron vilkastuttamiseen aktivoivilla ainesosilla.

Jotta ihosi säilyttää tasapainon, huolehdi päivittäin siitä että ihosi saa:
1. puhdistuksen joka poistaa ulkoa päin iholle tulleet epäpuhtaudet ja ihon itsensä erittämät kuona-aineet.
2. kosteutta, jotta niin keratiinosyyttisolut voivat hyvin kuin kollageeni ja elastaanituotanto saa riittävät rakennusaineet.
3. suojaa iho ulkoa tulevilta haittatekijöitä niin että se säilyttää tasapainonsa ja saa tarvittaessa suojan voimakasta UV-säteilyä vastaan.

Muistakaa että kesällä Suomessa noin 10 minuuttia suoraa auringonvaloa ilman UV-suojausta riittää antamaan iholle tarvittavan päiväannoksen säteilyä D-vitamiinin valmistamiseen. Joten jos aiot oleilla ulkona enemmän kuin 15 minuuttia päivän aikana, suojaa ihosi palamisen, aurinkoihottuman ja ennenaikaisen vanhenemisen ehkäisemiseksi!

Tulevissa kirjoituksissa paneudutaan sitten yksityiskohtaisemmin epätasapainossa olevien ihojen hoitamiseen. Jos haluat saada juuri omalle ihollesi soveltuvat hoito-ohjeet, varaa aika henkilökohtaiseen konsultaatioon sivupalkista löytyvällä yhteydenotto-lomakkeella tai samasta palkista löytyvien yhteystietojen avulla.

Hyvä - paha sokeri

Muut näyttävät koko pakkauksen sokerimäärän, Natur mehun vieressä olevat sokeripalat ovat vain lasillisen sisältämä sokeri.
Kuva Mari Suomalainen 

Vapun tienoissa silmiini osui Facebookin ihmeellisessä maailmassa tämä yllä oleva kuva. Se pysähdytti! Se pysähdytti niin minut kuin ilmeisesti monet muutkin.

Ensinnäkin hatunnosto Marille tekemästään työstä sokereiden laskeskelussa. Ja toisekseen nöyrä anteeksipyyntöni kuvan luvattomasta käytöstä. Jäin pyörittelemään omia ajatuksiani sokereista liian pitkäksi aikaa ja ilmeisesti kuviensa saaman julkisuuden säikäyttämänä Mari on poistanut profiilinsa, tai ainakin vaihtanut sen tunnusta niin että löytämäni linkkaukset viittaavat sivuille joita ei enää ole.

Minun kannaltani onneksi, netin syövereihin kerran ladattu tieto kuitenkin säilyy muodossa jos toisessa, joten pienoisella salapoliisin työllä löysin kuvan ja vältin näinollen a) tuotteiden joita en käytä, ostamiselta. b) sokeripalojen pyörittelyltä.

Asiaan liittyvät omat ajatukseni ovat saman kaltaisia sokerin suhteen kuin ne ovat suolan suhteen. Eihän sokeri sinänsä paha asia ole. Aivomme tarvitsevat x määrän sokeria toimiakseen. Aivomme saavat tosin sitä sokeria muutettua käyttökelpoiseen muotoon ihan mistä tahansa hiilihydraatista, eli ei sitä varten tarvitse valkaistuja sokereita popsia.

Toivon ettei kukaan kuvittele minua täydelliseksi ruokapuritanistiksi, herkkunatsiksi, sillä sitä en todellakaan ole. Olen esimerkiksi sitä mieltä, että jos tekee mieli herkutella makeasti, on suklaapatukka tai jäätelö erittäin loistava vaihtoehto. Samoin jos tekee mieli juoda limua, niin suosittelen ehdottomasti mielummin valitsemaan juuri tuollaisen kuvassa näkyvän "aidon" kokiksen, eli sen mikä sisältää sokeria mielummin kuin sen mikä sisältää keinotekoisia makeutusaineita. Itse luokittelen stevian luontaiseksi makeutusaineeksi, vaikkakin myös sen suhteen on viime aikoina alkanut ilmetä ristiriitaisia tutkimustuloksia. Pahimpina pidän kuitenkin aspartamia ja asesulfami-k:ta, jotka sen lisäksi että ovat jopa hermomyrkyiksi luokiteltavissa, eivät omaa sitä ominaisuutta mikä oikealla sokerilla on: Eli lähettää aivoille singnaali että sokeria on saatu riittävästi.

Mielestäni yksi suurimmista syistä maailman laajuiseen ylipaino-ongelmaan ei suinkaan ole rasvainen ruoka, vaan kaikki nämä light-versiot. Kun tehdään "sokeriton" versio jostakin, korvataan sokeri jollakin sellaisella joka ei meidän elimistössämme käyttäydy niin että elimistömme tunnistaisi sen antamat signaalit. Tiedän valitettavan monia, reilusta ylipainosta kärsiviä, jotka kumoavat kitusiinsa useita litroja diettilimua tai energiajuomia. Eiväthän ne lihota kun eihän niihin ole lisätty sokeria.. Niinpä, niin...

Entä sitten muut elintarvikkeet?
Olen huomannut että yleensä silloin kun jostain tehdään vähärasvainen versio, lisätään sinne sokeria. Miksi?? Onko syynä yksinkertaisesti se, että kun jonkin ravintoaineen luontainen rasva korvataan transrasvoja sisältävällä "kevytversiolla", menetetään ruuan hyvä maku ja tarvitaan sokeria hämäämään makunystyröitä jotta voidaan edelleen väittää ruuan maistuvan hyvältä..? Sitten on tietysti nämä täysin keinotekoiset jossa sekä rasva on korvattu jollain kissanrasvalla ja sokerikin on vaihdettu keinotekoisiin makeutusaineisiin.. Ja sitten ihmetellään kun ihmisillä on allergioita, päänsärkyjä, vatsakipuja, väsymysoireyhtymää jne jne...

Suosittelen sokereiden suhteen tekemään aivan saman kuin mitä suosittelin suolan suhteen. Vaihda valkaistu versio intiaanisokeriin, valkaisemattomaan ruokosokeriin tai kotimaiseen aitoon hunajaan. Huomaat että nämä sokerit antavat enemmän hyvää makua kaikkeen mihin niitä käyttää. Ja joskus jos haluaa antaa periksi makeanhimolle, olen todennut riittäväksi herkkupalaksi ripotella hieman inkkarisokeria kielelle ja annan sen sulaa siinä. Hyvää, ilman lisäaineita, antaa hiukan energiaakin ja mikä parasta, ne muutama rae eivät loppujen lopuksi sisällä juurikaan kaloreita.

Toinen mitä myös suosittelen, on jälleen tuotteiden sisällysluettelon tutkiminen. Paljonko se ostoskoriin päätyvä muropaketti oikeasti sisälsikään niitä hiilihydraatteja per 100g ja paljonko noista hiilareista oli sokereita? Entä minkä kokoinen olikaan suositeltu annoskoko ja sen arvot? Jos se paketti ei tällä tutkailulla jäänyt kauppaan, niin suosittelen myös kaivamaan esiin keittiövaa'an ja punnitsemaan paljonko se käyttämäsi kerta-annos oikeasti painoikaan? Paljonko siinä oli sokereita??

Nämä piilosokerit (samoin kuin piilosuolat) ovat juuri se syy miksi cellRESET-kehokuuri mennään läpi syöden vain puhtaita, teollisesti käsittelemättömiä raaka-aineita. Kun tiedät mitä syöt, tiedät myös paljonko sokeria saat. Monet "sokerinarkit" ihmettelevät kun joutuvat rimpuilemaan vuodesta toiseen yrittäessään päästä eroon sokerin himosta, suoranaisesta riippuvuudesta. Ainoa keino jolla siitä voi päästä eroon on se että ruokavaliosta eliminoi KAIKKI sokeria missään muodossa sisältävät ruuat. Ei siis riitä pelkkä karkkilakko, vaan on todella luovuttava paljosta. Mutta, se on sen arvoista. Kilot karisevat ja elämä on paljon terveenpää kun sinä hallitset sokerinhimoasi, eikä himosi sinua.

Ensimmäinen kevät ilman allergiaa.

Havahduin muutama viikko takaperin siihen tosiasiaan, että tämä on ensimmäinen kevät yli kymmeneen vuoteen kun en ole kaivannut antihistamiineja. Joskus maalis-huhtikuun taitteissa sairastin kolmen päivän pikaflunssan ja kun oireista tuolloin tuli mieleen jokakeväiset siitepölyallergiani, tutkin mitä siitepölytiedotteet silloin näyttivät. Leppä ja pähkinäpensas kukkivat silloin keskieuroopassa ja ensimmäiset maininnat siitepölyjen leijumisesta Suomeenkin löysin juuri siltä päivältä kun flunssani alkoi.

Flunssa tuli ja meni kolmessa päivässä. Maltoin tuolloin pysähtyä lepäämään ja antamaan nenäni vuotaa niagrana. Kun kolme päivää oli ohi, oli flunssa kadonnut täydellisesti. Unohdin joksikin aikaa asian, kunnes ympärillä alkoivat ihmiset valittaa allergiaansa. Oli tukkoista nenää, oli kirveleviä silmiä. Kuulemma aikainen kevät aiheutti sen että oireet iskivät monelle pahempana kuin moneen vuoteen. Ihmettelin kun nenäni ei ollut tukossa ja aivastelinkin vain niinä päivinä kun Helsingin yllä leijui tuo harmaa katupölyn pilvi. Sille ja sen mekaaniselle ärsytykselle nenässäni en minäkään ollut immuuni.

Flunssa- ja vatsatauti-aallot kaatoivat ihmisiä vuoteeseen ja minä mennä porskutin täysin kunnossa. Aloin miettiä mitä oli muuttunut viime keväästä? Olin syksyllä tehnyt cellRESET-kehokuurin ensimmäisen vaiheen (28 päivää) ja mässättyäni joulun otin keväällä uuden parin viikon tiivispuhdistuksen keholle ja jatkoin siitä sitten huolellisella optimoinnilla. Sen lisäksi olin systemaattisesti vähentänyt ruokavaliosta teolliset valmisruuat (paria kiirepäivän poikkeusta lukuunottamatta) ja jättänyt pois pääsääntöisesti valkoiset viljat, sokerit ja maitotuotteet voita ja itse valmistettua jugurttia lukuunottamatta.

Sen tiesin, että maitotuotteet lisäsivät liman muodostumista, eli niiden karsiminen auttoi siihen etten aamuisin enää ollut tukehtua yskänpuuskaan. Viljojen poistaminen puolestaan vei pois vatsakivut ja vähensi turvotuksen niihin satunnaisiin päiviin jolloin olin syystä tai toisesta tietoisella riskillä syönyt jotain jauhoa sisältävää. Sokereiden kohdalla tilanne oli sikäli mutkikkaampi että pyrin poistamaan kaikki ne missä oli piilosokereita, mutta jos minun teki mieli suklaapatukkaa, saatoin sallia itselleni suklaapatukan. Sokeri kun on se orjuuttaja jonka suhteen irti pääseminen voi olla yhtä haasteellista tai jopa haastavampaa kuin tupakasta. Vaikka keho todellisuudessa ei todellakaan tarvitse sitä sokeria (se voi valmistaa kaiken aivojen tarvitseman sokerin elimistössämme syömästämme ravinnosta), niin silti välillä oli helpompi hiljentää tuo tuskissaan aivoissani kiemurteleva sokerinarkki pienellä herkkupalalla kuin käydä itseni kanssa väsytystaistelua.

Kehoni reagoi huomattavasti entistä selkeämmin aina kun söin jotain sopimatonta, joten jos päätinkin uhmata itseäni ja syödä jotain sellaista joka ei ollut niin hyvä, sain palautteen keholtani välittömästi. Eräs ystäväni kommentoi kauhuissaan kuinka järkyttävää moinen kehoni herkistyminen oli. Omasta mielestäni tämä herkistyminen, siis se että kehoni antaa välittömän palautteen, on huomattavasti parempi kuin se että kroppani olisi edelleen tuudittautunut jatkuvaan turtuneeseen usvaan josta en edes erottaisi yksittäisen ruoka-aineen reaktiota, kun pahoinvointi ja väsymys olisi kehon normaalia olotilaa elinvoimaisuuden ja aktiivisuuden sijaan. Minua ei haittaa lainkaan se ettei elimistöni enää halua vastaanottaa valmisruokia tai reagoi säilöntäaineille, väriaineille tms. En minä kuole siihen jos haluankin jostain syystä syödä jotakin sellaista joka ei ole keholleni hyväksi ja saan vastineeksi reaktion. Otan silloin tietoisen riskin ja vastaan seurauksista. Kummasti ne mieliteota vähenevät näitä epäterveitä asioita kohtaan kun voi ennalta jo valmiiksi miettiä onko se suussa maistettu nautinto sen "rangaistuksen" arvoinen. Ja kummasti ne mielihalujen kohteen muuttuvat. Tiesittekös esimerkiksi kuinka herkullisia ovat kotimaiset miniluumutomaatit? Tai millaista herkkua on retikka? Tai sen että kuivatut kurkkuviipaleet maistuvat oikeasti aivan järjettömän herkulliselta ihan sellaisenaan.

Tieto lisää tuskaa - vai lisääkö?

Etenin omaa tutkimusmatkaani terveyteen yrityksen ja erehdyksen kautta. Sen saatoin julistaa että cellRESET oli poistanut kehostani herkkyyden siitepölyille, mutta oliko syynä koko kuuri, vai se että sen seurauksena rustasin ruokavaliotani keholleni paremmaksi? Sitä en tiennyt. Omalla kohdallani oleellisinta oli tapahtunut muutos, ei se mikä oli täsmällinen toimintamekanismi.

Kun tiedostin muutokset kehossani ja sen reaktioissa, heräsi halu tietää lisää. En ole vieläkään saanut itseäni raahattua Alcat-testeihin, mutta se on edessä lähiaikoina, sillä haluan täsmällistä tietoa siitä mitkä ruoka-aineet ovat niitä joita kannattaa välttää ja mitä voin syödä huoletta. Kehoni alkaa koostumukseltaan olla muuten jo sellainen kuin haluan, vielä kun saan nuo väärien ruoka-aineiden aiheuttamat jatkuvat tulehdukset ja tulehdusnesteet pois, uskon sekä vaa'an että peilikuvan näyttävän juuri sellaisia tuloksia joita olen halunnutkin. Vielä peilikuvaa oleellisempi on kuitenkin ajatus siitä että kun saan tulehdukset lopullisesti katoamaan kehostani, ottaa vastustuskykyni vielä aimo harppauksen parempaan ja kun sen tilan saavuttaa...
..niin, sitten on mahdollisuus katsoa mikä tämän kehon todellinen potentiaali ja suorituskyky on. Uskon että meidän jokaisen keho on suunniteltu toimimaan täydellisesti ja sen tason haluan kokea.

Suolaa, suolaa, enemmän suolaa..

Muistan lapsuudestani erään tv-taikurin hokeman:"Suolaa, suolaa, enemmän suolaa!" Tuolloin ei ollut kyse ruuasta vaan siitä että kämmeneen piilotettu kolikko saatiin katoamaan kun sen päälle "ripoteltiin suolaa". Taika onnistui joka kerta ja suola oli pienen tytön mielestä ihana ihmeaine. Elintarviketeollisuus on ottanut saman hokeman omakseen sikäli että kaikessa tuntuu nykypäivänä olevan niin suolaa kuin sokeria.

Suola itsessään ei ole mikään paha mörkö. Elimistömme tarvitsee sitä toimiakseen oikein. Tarvitsemme sitä elektrolyyttinä hermoston impulssien välittäjänä, samoin solumme tarvitsevat sitä voidakseen sitoa nestettä, puhumattakaan kaikesta muusta elimistön toiminnasta. Suolaliuosta annetaan nesteytyksessä, verenhukassa ja sillä huuhdellaan elimistöä lisämunuaisen häiriöissä puhumattakaan monista muista hoitotoimenpiteistä. Tosiasiassa elimistömme tarvitsee suolaa toimiakseen vain 1,5 grammaa vuorokaudessa (eli 0,6 grammaa natriumia), sillä normaalitilanteessa elimistön suolamäärä pysyy suhtellisen vakiona suolan varastoituessa elimistöön. Saamme suolaa kuitenkin moninkertaisia määriä päivittäisen ruuan mukana. Suolan/natriumin lisäksi elimistömme tarvitsee toimiakseen myös monia muita mineraaleja ja hivenaineita.

On olemassa suolaa ja "suolaa". Elintarviketeollisuus käyttää lähinnä puhdistettua, raffinoitua, valkaistua suolaa. Raffinointi poistaa suolasta muut mineraalit ja hivenaineet, jättäen jäljelle vain kiteisen natriumin. Lisäksi pöytä-/ruokasuolaan lisätään jodi (kaliumjodidi, kaliumjodaatti), sekä paakkuuntumisen estoaine (E535 natriumferrosyanidi). Pieni kemisti minussa heräsi ja tutkailin hieman lisää taustatietoa kaliumjodidista ja kaliumjodaatista. Kävi ilmi että ihmiskeho hyödyntää jodidi-ionin tyroksiinin valmistukseen, mutta jodaatti joka on epäorgaaninen yhdiste, keho ei käytännössä saa irti mitään hyödyllistä, sillä se ei kykene tuota pilkkomaan hyödynnettävään muotoon. Eli käytännössä puhdistettu ruokasuola jossa on natriumferrosyanidi ja kaliumjodaatti, siinä ei ole yhtikäs mitään hyvää ja hyödyllistä kehollemme. Tämä huomio kertoikin sen miksi ruokasuola toimii niin etana karkoitteena kasvimaalla kuin häätämässä muurahaisia sisätiloista. Muurahaisille riitti kun ripotti reitille suolaa ja parissa päivässä liikenne oli lakannut. Ilmeisesti kantoivat kiteitä pesään ja saivat syanidimyrkytyksen.

Jotta suolasta olisi keholle sen kaipaamaa hyötyä, suosittelen mielummin valitsemaan puhdistamattomia versioita niin meri- kuin vuorisuolasta. Niiden paremmuudesta en tee vertailua, sillä tämä lista on jo hyvin kartoittanut niiden mineraali ja hivenainepitoisuuksia. Omasta ruokakaapista löytyy sekä Delivon Del mare harmaa merisuola, joka pussin mukaan on haihdutuksen jälkeen kerätty käsin savikerroksen päältä, ja Masajon Ruususuola joka louhitaan käsin Bolivian vuoristossa. Näiden maku eroaa hieman toisistaan, ja valitsen yleensä käyttämäni suolan sen mukaan mitä olen kokkaamassa. Merisuola sopii paremmin kalan kanssa ja mielestäni ruususuola korostaa paremmin kasvisten makua.

Viimeisen puolen vuoden aikana suolapurkki on ollut käsissäni vajaan kymmenkunta kertaa, sillä sen jälkeen kun syyskuussa kävin läpi CellReset®-Kehokuurin ja elin kuukauden täysin vailla millään muotoa lisättyä suolaa, huomasin ruuan maistuvan huomattavasti paremmalta kun maustamiseen käyttää mausteita eikä suolaa. Palautettuani kuurin jälkeen ruuanvalmistukseeni joitakin teollisiavalmisteita, olen huomannut niiden olevan järjettömän suolaisia.

Mielenkiintoni heräsi sen suhteen paljonko normaaliksi luokitellusta ruuasta kertyy päivässä suolaa? Tarvitsemme siis vain 1,5 g suolaa (0,6 g natriumia). Suolan saannin yläraja suositus on nykyään 5g/vrk. Tein mielenkiinnosta muutamia huomioita siitä mitä omasta keittiöstä löytyi: Oululaisen jälkiuuni palat sisältävät yhdessä viipaleessa 0,4 grammaa suolaa. Maininta kertoo suolan olevan merisuolaa, mutta ei sitä onko kyseessä puhdistettu vai puhdistamaton. Eli jos syön 4 viipaletta leipää (eli 2 paria) niin minimi on saavutettu, eikä siihen ole vielä edes laskettu päälle voideltua voita. Normaalisuolaisessa voissa suolaa on 1,5g/100g eli teelusikallisessa jonka lasketaan olevan kerta-annos 5 gramman painoisena on suolaa 0,075g. Eli jos syön kolme leipää joiden päälle sipaisen kullekin teelusikallisen voita, olen saanut jo 1,425 grammaa suolaa. Jos päälle haluaa vielä laittaa juustoa (kaapista löytyi Polar 15 jossa suolapitoisuus oli 1,5%, eli 700 gramman pala sisältää siis 10,5 grammaa suolaa, toivottavasti kukaan nyt ei koko juustoa kerralla syö... Tai jos vahditaan niitä linjoja niin leivän päällehän valitaan silloin todennököisesti keittokinkku. HKn keittokinkkupaketti kertoo yhden viipaleen painavan noin 6 grammaa ja sisältävän 0,1 grammaa suolaa..

Eli jos mietimme täyttyykö kehomme kaipaama natriumin tarve (0,6 g/vrk) ilman lisättyä suolaa, kertoo esimerkiksi finelli.fi sivusto 17% naudan jauhelihan sisältävän 0,056 g natriumia /100g. Naudan paistin vastaava arvo oli 0,041.Broileri sisälsi 0,051g/100g ja lehtisalaatistakin saamme jo 0,023 g/100g.. Eli tällä perusteella uskallan vahvasti väittää ettei kukaan kuole suolan tai natriumin puutteeseen vaikkei sitä koskaan lisäisi ruokaan missään muodossa.

Haastankin nyt jokaisen blogin lukijan edes yhtenä päivänä pitämään kirjaa paljonko saa elimistöönsä lisättyä suolaa, joko käyttämällä elintarvikkeita joiden valmistukseen on käytetty suolaa (esim voi, juusto, makkarat) tai lisäämällä ateriakastikkeita, ketsupia, sinappia tms jossa on suolaa. Puhumattakaan sitten tietysti valmisaterioista joiden suolapitoisuus taitaa olla ihan omaa luokkaansa (niiden kohdalta en pääse asiaa tarkistamaan kun ei kaapista tuotteita löydy). Uskoisin että moni tulee hämmästymään tulosta samalla tavoin kuin itse siitä järkytyin.

En siis suinkaan sano että suolasta tulisi luopua täysin, ei todellakaan. Ja silloin kun elimistö kuluttaa natriumia enemmän (urheilu tai muu voimakasta hikoilua aiheuttava tekijä) on tietenkin varantoja tasapainotettava, ja itse olen kokenut kesän helteissä hyödylliseksi solen tai yksinkertaisesti muutaman harmaan merisuolarakeen tipauttamisen vesipulloon treenijuomana.

Paaston aikaan

Perinteisesti ajateltuna laskiaisesta alkaa paaston aika, joka jatkuu sitten pääsiäiseen asti. Vaikkein ajatukseni kaiken suhteen ole raamatun mukainen, niin paastoamista olen aina ajatellut ihmiseen ohjelmoituna toimintona. Meidän kehomme kaipaa puhdistumista, tyhjentymistä talven ruokavalion jäljiltä. Talvella tulee usein syötyä huomattavasti raskaampaa ruokaa kuin lämpimänä kesäkautena. Elimistö kun kaipaa pakkasiin lisää polttoainetta, lämmikettä.

Miksi sitten paastoamista pidetään usein "viherpiipertäjien ja hihhuleiden" hommina? Onko meidät kyllästetty niin ajatuksella että elimistömme ei selviä ilman ruokaa tai juomaa? Katsoin yle areenasta dokumentin paastoamisesta. (dokkari on katsottavissa maaliskuun loppupuolelle asti). Ohjelmassa esiteltiin useampia paastoja, rankkoja versioita joita voi tehdä vain lääkärin valvovan silmän alla (vesipaasto) ja jokaisen kohdalla oli selkeästi havaittavia vaikutuksia elimistön toimintaan ja terveydentilaan. Esimerkiksi reuma oli selkeästi sellainen johon paasto vaikutti, metabolisesta oireyhtymästä puhumattakaan. Ja mikä mielenkiintoisinta, kun oli puhe syövän hoidosta solumyrkyillä, oli selkeästi todettu paaston, ennen hoitojaksoa, vähentävän solumyrkkyjen tuottamia sivuvaikutuksia kuten pahoinvointia.

Valitettavan moni havahtuu omaan terveyteensä vasta siinä vaiheessa kun jotain on jo pielessä. Silloin usein hakeudumme lääkäriin ja vasta silloin kiinnitämme huomiota ruokavalioon ja siihen kuinka elimistömme toimii. Jos ajatellaan ihmisen aikanaan eläneen niin että ruoka piti ensin itse saada kiinni tai kerätä pellolta ja metsistä, on melko automaattista olettaa keväällä syödyn lähinnä satunnaista vaaleaa proteiinia (kalaa ja lintuja), vihannesten, kasvisten ja marjojen säilyvyys kun on ollut varsin heikkoa ajalla jolloin elettiin luolissa. Eli elimistömme on rakentunut kevään puhdistumaan talven rasvaisemmasta ja raskaammasta ruokavaliosta (juurekset ja suurriistan liha). Voin hyvin myös kuvitella kevään lopun sujuneen juoden hunaja-teetä, yrtit kun säilyivät kuivattuna ja muita teeaineita sai ympäri vuoden. Hunajakin on luonnostaan säilyvää ja sen energiamäärä auttaa jaksamaan yllättävän hyvin.

Monet paastoavat kristillisen paaston aikaan, eli juuri ennen pääsiäistä. Useilla on silloin ohjelmassa nestepaasto jolloin juodaan erilaisia vihannesmehuja, toiset puolestaan nauttivat pussikeittoja ja todella extremet nauttivat vain vettä ja vaahterasiirappia/hunajaa. Monet paaston kokeilleet ovat kokeneet siihen liittyvät päänsäryt, vatsaoireet ja "höntin olon". Jo parin päivän paasto antaa elimistölle lepotauon arjen ruuansulatusurakasta, mutta keskimäärin viikko tarvitaan siihen että terveydelliset vaikutukset alkavat näkyä. Raamatun mukaan paaston aika on 40 vuorokautta. Sen vaikutus terveyteen on jo huomattava, sillä kuta pidemmän aikaa elimistö joutuu tuottamaan ravinnon itselleen kropasta itsestään, sitä tehokkaammin soluvälit puhdistuvat ja solutason aineenvaihdunta tehostuu. Miksi sitten ei suositella yksinkertaisesti venäläisen-paastoklinikan ohjetta juoda pelkkää vettä määrätty aika jotta tulokset syntyvät? Meidän elimistömme kun reagoi myös niin että se ajautuu "hälytystilaan" siinä vaiheessa kun ruuan saannissa tulee muutosta. Seurauksena ovat rytmihäiriöt, pahoinvointi, krampit ja muut "vieroitusoireet". Näiden oireiden taustalla on aina jokin terveydentilan häiriö, oire itsessään ei välttämättä ole mitenkään hengenvaarallinen, vain epämiellyttävä, mutta jos ihminen ei tunne omaa kehoaan, eikä tiedä kuinka tilanne tulisi korjata tällaisen oireen ilmaantuessa, silloin seuraukset voivat olla kohtalokkaita.

Katsoessani tuota paastoamisen ohjelmaa löysin sieltä aivan samat elementit jotka toteutuvat myös valmentamassani CellReset-elämäntapamuutoksessa. Vastaavat oireet saavat helpotusta kuin paaston kautta, kehon puhdistuminen lisää energiaa ja samalla kehoon annetaan tarvittavat vitamiinit, mineraalit ja hivenaineet sekä aminohapot joita keho tarvitsee kyetäkseen rakentamaan uusia soluja ja aktivoimaan olemassa olevien solujen toiminnan. CR vaikuttaa samalla tavoin hormoonitoimintaan käynnistäen niiden hormoonien toiminnan jotka riittämättömän ravinnon, väärän tyylisen ruokailurytmin tai muuten elimistöä stressaavien elintapojen takia ovat "lukittuneet" kieltäytymällä toimimasta kuten asiaan kuuluu. Verrattuna esimerkiksi vesipaastoon tai "low calorie dietteihin" CellReset antaa keholle jatkuvasti polttoainetta, aivan normaalin ruuan muodossa, mutta jaksotettuna niin että keho samalla polttaa turhat rasvavarannot kropasta ja tehostaa solutason aineenvaihduntaa. Lisäksi optimoidut ravintolisät huolehtivat siitä että keho saa kaiken sen mitä tarvitsee voidakseen lisätä energiantuotantoa ja vaikuttaa näin myös energisyyteen ja jaksamiseen.

Minä aloitin tämän kevään 28 päivän kehon uudelleenohjelmoinnin tänään. Jos haluat tehdä huolellisen kevätsiivouksen kehossasi, poistaen pitkään jyllänneen flunssan, toistuvat poskiontelotulehdukset, parantaa vatsan toimintaa, hankkiutua eroon talven mittaan kertyneistä kiloista... Tai jos haluat vain olla energisempi, saada parempia tuloksia urheilurintamalla tai kaipaat vain parempaa yöunta, ota yhteyttä niin kerron millaisella puhdistuskuurilla sinä voit kohdata tulevan kesän huomattavasti pirteämpänä, energisempänä ja terveempänä.