Kukkiiko ruusu(finni)si?

Kesä ja aurinko ovat ihanuudestaan huolimatta varsin tuskaisaa aikaa ruusufinnistä kärsiville. Osalla ruusun kukkiminen kasvoissa on vain ja ainoastaan kosmeettinen haitta, mutta pahentuessaan se muuttuu myös kivuliaaksi ihon poltellessa, kutissessa ja kirvellessä. Maailmassa on tällä hetkellä noin 16 miljoonaa diagnosoitua ruusufinnistä eli rosacnesta kärsivää, montako mahtaa olla niitä jotka eivät ole käyneet diagnoosia noutamassa??

Mikä sitten aiheuttaa ruusufinnin?

Kuten nimi ros-acne kertoo, on kyse ihon tulehduksesta. Kauan etsittiin syyllistä ja milloin epäiltiin geneettistä alttiutta, milloin syylliseksi veikattiin ihon vaurioitumista paleltuman tai palamisen kautta ja tietysti yhtenä epäilynä oli vesirokko-viruksen (herpes zoster) aiheuttama paikallinen vyöruusun esiintymä. Toki kaikki nämä voivat aiheuttaa ihon reagointia epämiellyttävällä tavalla, ja varsin usein ruusufinnin puhkeamisen taustalla onkin useampi kuin yksi syy. Varsinainen syyllinen löytyy kuitenkin silmäripsistä, kulma- ja nenäkarvoista ja päänahasta. Syyllinen on nimittäin välillisesti 0,3-0,4 mm mittainen talipunkki, tarkemmin määriteltynä ripsipunkki (Demodex folliculorum). 


Nämä mikroskooppisen pienet otukset elävät normaalisti ripsien, kulma- ja nenäkarvojen sekä hiusten karvatupissa. Punkit käyttävät ravinnokseen karvatupen yhteydessä olevien rauhasten erittämää talia sekä kuolleita ihosoluja joita ne vaeltavat syömään yöllä. Talipunkin elinkaari ei ole kovin pitkä, se elää vain muutaman viikon, ja tuona aikana tämä pieni otus ei ulosta lainkaan.  Varsinainen syyllinen ei silti kuitenkaan ole tämä punkki, vaan sen suolistossa elävä Bacillus oleronius-bakteeri, joka pääsee punkin kuollessa ja hajotessa iholla/karvatupessa kosketuksiin ihmisen ihon kanssa ja aiheuttaa iholle T-soluvälitteisen tulehdusreaktion.


Syy miksi ruusufinniä esiintyy yleensä vasta 30 ikävuoden jälkeen on varsin yksinkertainen: ennen teini-ikää ihomme ei tuota juurikaan talia, eli lapsen iholla talipunkit eivät elä. Sitä mukaa kun hormonitoiminta käynnistyy alkaa noita punkkeja ilmaantua, sillä ne siirtyvät ihmisestä toiseen kosketuksen välityksellä. Käytännössä jokaisen aikuisen ihmisen iholla niitä on, mutta ongelmia alkaa ilmetä siinä vaiheessa kun punkkien määrä kasvaa suureksi. Yhden yksittäisen bacillus oleronius-bakteerin saastuttaman talipunkkin kuolema iholla ei laukaise ruusufinniä, mutta kun kymmenet tai sadattuhannet punkit päästävät bakteerin ihokosketuksiin puolustautuu elimistömme raivoisasti ja tuo taistelu näkyy ärtyneenä, tulehtuneena ruusufinninä.

Kuinka ehkäistä ruusufinni?

Ennaltaehkäisy on huomattavasti helpompaa kuin puhjenneen taudin hoito.
Punkeista ei tarvitse päästä kokonaan eroon, eikä niistä käytännössä voikaan päästä täysin eroon. Ongelmien ennaltaehkäisy onnistuu silti helposti huolehtimalla ihonhoidosta. Päivittäinen aamuin illoin tapahtuva ihon puhdistus ja kosteutus pitää huolen siitä että punkkien määrä pysyy kurissa ja ihon talin tuotanto tasapainossa. Kun ihosta poistaa säännöllisesti kuolleet ihosolut, ei vain saa kauniin kuulaan ihon, vaan vähentää samalla talipunkkien "seisovan pöydän" kattausta. Sillä samoin kuin mitkä tahansa muutkin loiseläimet, talipunkit lisääntyvät sitä vilkkaammin mitä enemmän niillä on ruokaa tarjolla.

Puhdistus on oleellinen aamuin illoin. Illalla ihosta poistetaan meikin jäämät ja muut iholle päivän mittaan kertyneet epäpuhtaudet. Aamulla ihon puhdistus poistaa ihon itsensä erittämät kuona-aineet ja mikäli puhdistuksen tekee heti herättyään, saa samalla poistettua osan niistä punkeista jotka eivät ole ehtineet takaisin karvatuppiin päivän ajaksi piiloon. Puhdistusaineena kannattaa suosia omalle ihotyypille sopivaa puhdistusainetta, sillä pelkkä vesi ei poista ihotalia ja meikin jäämiä huolellisesti. Perus saippuat puolestaan kuivattavat ihoa turhaan, jolloin iho sitten lisää talin tuotantoa, joka puolestaan ruokkii punkkeja enemmän. Halutessasi häätää mahdollisimman paljon punkkeja puhdistaessasi, on hyvä käyttää kasvojen puhdistukseen suunniteltua puhdistusharjaa joka tekee työn vielä perusteellisemmin. On myös tärkeää puhdistuksen jälkeen käydä iho läpi kasvovedellä, näin ihohuokoset supistuvat ja ihon ph-arvo tasapainottuu jolloin taas punkkien elinolot heikkenevät ja iho on vastaanottavaisempi kosteusvoiteelle. Kosteus on sikäli merkityksellinen, että ihotyypille sopivan kosteusvoiteen käyttö tasapainottaa ihon talin tuotantoa, eli jälleen kerran pyritään siihen ettei tarjoilla punkille turhaa ravintoa vaan saadaan ja säilytetään ihon paras mahdollinen kosteustasapaino.

Ruuasta puheenollen, myös omalla ruokavaliolla on merkitystä. Jos ruokavaliosi on kovin "epämääräinen" sisältäen runsaasti sokeria ja lisäaineita tai huonoja rasvoja, olet varmasti huomannut myös ihosi puskevan näin syödessä enemmän rasvaa ulos. Eli valitse ruokavalioon tuoreita kasviksia ja suosi puhtaita raaka-aineita, niin saat elimistöösi paremmin vitamiineja ja antioksidantteja jotka omalta osaltaan suojaavat tulehdusriskiltä.

Kuinka hoitaa ruusufinniä?

Jos kuulut niihin 16 miljoonaan epäonniseen joilla ruusufinni on puhjennut on aihetta ottaa käyttöön "järeät aseet". Ensinnäkin ihon hoidon suhteen on viimeistään nyt aika aloittaa säännöllinen hoito päästäksesi eroon punkeista. Jos et tiedä millainen ihotyyppisi on ja millaisilla tuotteilla saat ihosi kuntoon, ota yhteys niin autan sinua löytämään sopivan hoito-ohjelman.

Toiseksi, suojaa ihoa auringolta. Vaikkakin auringon ihoon antama D-vitamiini auttaa taistelussa tulehdusta vastaan, voi suora auringonvalo tulehtuneeseen kohtaan vain pahentaa tilannetta. Käytä siis tarvittaessa suojaavat vaatteet (päähine, huivi) ja suojaa ihosi vähintään spf30 suojakertoimellisilla suojalla jos oleilet ulkona.

Suojaa ihoa myös voimakkailta lämpötilan vaihteluilta, sillä esimerkiksi sauna voi pahentaa oireita (mikä on sinänsä loogista kun kyseessä on tulehdus). Myös alkoholilla, stressillä ja jopa voimakkailla mausteilla on oireita lehahduttava vaikutus, eli pyri välttämään niitä mahdollisuuksien mukaan.

Karsi ruokavaliostasi tulehdusta ylläpitävät ruoka-aineet. Yleisimmät tulehdusta ylläpitävät ovat sokerit, höttöhiilarit, eli valkaistut viljatuotteet, lisä- ja väriaineet ja monelle myös maitotuoteet. Eli karsi ruokavaliosta kaikki prosessoitu ruoka, vältä sokeria ja piilosokeria ja halutessasi nopeita tuloksia jätä pois viljat ja maitotuotteet ruusufinnin häätämisen ajaksi. Toki jokaisella voi olla myös muita tulehdusta ylläpitäviä ruoka-aineita, niistä pääset helpoiten selvyyteen Alcat-testillä (kun vinkkaat hakeutuneesi testiin kauttani, saat alennusta testin toimitusmaksusta).

Lisäksi kannattaa lisätä ruokavalioon tulehdusta hillitseviä tekijöitä, kuten omega-3, aminohapot, vitamiinit ja antioksidantit. Jälleen, jos et tiedä tarpeitasi, niin ota yhteys ja autan kartoittamaan mitä kehosi kaipaa.

Paikallisena kotihoidollisena täsmähoitona voit käyttää teepuu-öljyä, muista kuitenkin että valitset käyttöön puhtaan 100% tea tree-öljyn ja annostelet sitä joko pumpulipuikolla vain ärtyneelle ruusufinnille tai vaihtoehtoisesti sekoitat 1-2 tippaa öljyä shampoon tai kosteusvoiteen joukkoon. Teepuuöljy on antiseptinen ja se tappaa niin talipunkin kuin bacillus oleronius-bakteerin, samalla teepuu on kuitenkin myös rasite iholle, eli kannattaa välttää sen suoraa käyttöä iholla muutoin kuin laimennettuna shampoon tai voiteen joukkoon. Ja HUOM!!! Vältä aurinkoa sen jälkeen kun olet lisännyt teepuuta ihollesi, muuten voi seurauksena olla vakavia palovammoja, eli suosittelen tekemään täsmähoidon iltaisin ennen nukkumaan menoa.

Ripsipunkki - demodex folliculorum  

Jos oireet ovat erittäin pahat, eikä hoitorutiinin ja ruokavalion korjaus auta, on aihetta keskustella lääkärin kanssa lääkekuurista. Suositukseni toimintajärjestykselle on kuitenkin ensin ihonhoito ja ruokavalio ja vasta sitten lääke, sillä muuten saat varautua siihen että saat loppuelämäsi popsia lääkekuureja jos elimistön tila on punkille otollinen eikä tulehdustila pääse laskemaan. Kannattaa myös muistaa se, että kerran puhjettuaan ruusufinni puhkeaa herkästi uudestaan, sillä elimistössäsi on vasta-aineet sille olemassa ja heti bakteerin ilmaantuessa uudestaan on tulehdustila jälleen päällä, siksi kannattaa siis pyrkiä tekemään ihostasi hoidolla ja ruokavaliolla sellainen ettei punkki sielä villiinny vaan pysyy kurissa ja nuhteessa.

Lähteet:
Tutkijat: Ruusufinnin aiheuttaja löytyy ihopunkin suolesta
Quantification of Demodex folliculorum by PCR in rosacea and its relationship to skin innate immune activation
 Parasitic mites of medical and veterinary importance - is there a common research agenda?
Causes of Rosacea 

Mitä löytyy lautaselta?

Olen aina rakastanut hyvää ruokaa. Rakkaimmat muistot lapsuudesta liittyivät niihin hetkiin jolloin kokoonnuttiin sukulaisten kanssa joko joulupöytään tai rapujuhliin. Tai kesällä naapureiden kanssa yhdessä vietetyt grillijuhlat. En muista sitä oliko silloin minulle se ruoka varsinaisesti SE juttu, vai oliko suurempi merkitys sillä että paikalla oli iso joukko rakkaita ihmisiä ja fiilis hyväntuulinen.

Muistan kuitenkin sen että ruoka oli aina hyvää. Isoäitini ruuat olivat herkullisia ja mikäli oikein muistan niin pitkälle myös terveellisiä. Naapuruston grillijuhlien ruoka ei ehkä ollut sitä terveellisintä mutta taatusti herkullisimmasta päästä. Olen lapsesta asti saanut kokea makuelämyksiä maailmalta. Isovanhempani matkustelivat suht paljon ja toivat tullessaan sitten aina paikallisia herkkuja. Moni sellainen makuelämys joka minulle tuo lapsuuden mieleen on sellainen joita tiedän joidenkin lapsuusajan ystävieni kokeneen vasta aikuisella iällä (elleivät sitten vierailleet meillä juuri oikeaan aikaan). Silti olen pitkälle kasvanut perinteisen suomalaisen kotiruuan varassa. Perunalaatikko, karjalanpaisti, makaroonilaatikko, keittoperunat ja makkara- tai jauhelihakastike ovat tuttuakin tutumpia.

Ruuan suhteen olen oppinut myös sen millaisen vaivan vaatii että se peruna sinne ruokapöytään saadaan ja kantanut lukemattomat vesiämpärit, ruokaämpärit ja heinäpaalit elikoiden eteen, jotta sitä lihaakin on pöydässä ollut. Samoin olen soutanut ja huovannut tarpeen mukaan jotta verkot on saatu vesille ja saatu sitten myös ylöskin vedestä. Kalankin otan eteeni mieluiten vielä sätkivänä (tai no jos rehellisiä ollaan niin vastaperattuna). Opin siis pienestä pitäen miten ruoka tuotetaan ja kuinka siitä valmistetaan syömäkelpoista.

Jossain vaiheessa elämä muuttui muka niin hektiseksi ettei ruokailuun ehtinyt tai halunnut kiinnittää huomiota. En niinkään voi sanoa langenneeni pikaruokaan. Siitä piti oirehtiva elimistöni huolen. Hampurilainen on hyvin harvinainen herkku minun lautasellani. Ja yleensä silloinkin voin liki 90% varmuudella varautua siihen että elimistöni, tai lähinnä vatsani esittää protestoivan vastalauseen kipuilun tai turvotuksen muodossa. Einespitsat, valmiit mikroateriat ja helposti ja nopeasti valmistellut puolivalmisteet olivat jossain vaiheessa hitti. Helppoa ja nopeaa? Kyllä. Ravitsevaa ja terveellistä? Ei todellakaan. Ja tietysti opiskelijan budjetti huolehti jossain vaiheessa myös siitä ettei ruoka ollut välttämättä se johon rahaa olisi eniten halunnut käyttää, joten silloin tulivat erittäin tutuksi nuudelit, makarooni, riisi ja kaikki muukin nopeasti ja edullisesti täyttävä ruoka. Huono puolihan oli toki se ettei niiden ravintoarvo ollut mitenkään merkittävä.

Näiden terveen elämän etsimisen vuosieni aikana olen entistä enemmän kiinnittänyt huomiota siihen mitä lautaselleni laitan. Olen esimerkiksi äärimmäisen huono ravintolassa kävijä. Johtuen aivan siitä yksinkertaisesta syystä että tiedän olevani niin hyvä ruuanlaittaja, että ravintolan tarjoamat makuelämykset ovat usein tuottaneet pettymyksen. Toki positiivisiakin yllätyksiä on vastaan tullut. Ja varsinkin etnisemmät ruuat ovat sellaiset joiden kohdalla voin vielä luottaa ravintolan kokin omaavan enemmän taitoa hyppysissään kuin itselläni on. Toinen syy on se että kun laitan ruuan itse, voin luottaa siihen että sen raaka-aineet ovat sellaiset joita elimistöni sietää.

Kehokuurin jälkeen olen tosin päässyt toteamaan sen ettei elimistöni reagointi olekaan itsestäänselvää, tai sen reagoimattomuus. Mausteet joita aikanaan lääkäri kehoitti välttämään vatsakatarrin kanssa ovat juuri niitä joiden kanssa elimistö tuntuu nykyään voivan erittäin hyvin, eikä negatiivisia reaktioita ilmene. Nykyään käytänkin runsaasti paprikaa, chiliä, valkosipulia, inkivääriä, pippureita ja etikkaa. Eli juuri kaikkea sitä mitä lääkäri aikanaan varoitteli. Kaikki nämä ovat sellaisia jotka tehostavat ruuansulatusta, joten elimistöni polttaa ravinnon tehokkaammin ja saan ruuasta parhaalla tavalla kaikki ravintoaineet irti. Toki käytän runsaasti myös erilaisia yrttejä sekä sitruunamehua sekä todellakin reilusti mm oliiviöljyä, kookosöljyä ja jopa ihan voita. Kauhean vaarallisia ruoka-aineita sanovat jotkut. Tosiasia kuitenkin on että ihminen tarvitsee rasvaa jotta rasvaliukoiset vitamiinit voivat sulahtaa elimistön käytettäviksi. Vastaavasti kehoni tuntuu esittävän vastaväitteitä sellaisille ruoka-aineille joita ennen olen sietänyt ongelmitta, kuten porkkana ja banaani.

Olen viime aikoina karsinut ruokavaliostani jokseenkin täysin valkaistut jauhot, sokerit ja ylipäätään kaiken edes puolivalmisteeksi tehdyn. Lihat hankin ilman marinointia ja kalat tosiaan mieluiten tuoretiskiltä jos ei ole mahdollisuutta kalastaa itse. Kasvikset löytyvät mieluiten kotimaisista, vaikka täytyy myöntää että eräs herkkuni on espanjalainen miniluumutomaatti. Ne ovat makeita ja niiiin herkullisia.

Nyt kun kehoni on puhdistunut kuurin kanssa olen alkanut kiinnittää entistä enemmän huomiota niihin ruoka-aineisiin joille elimistöni tuntuu reagoivan viiveellä tai johtuen ruoka-aineiden yhdistelmistä. Sain tovi takaperin vinkin testistä jolla verestä voidaan mitata vasta-aineet myös niille ruoka-aineille joille elimistö ei reagoi välittömästi. Onneksi tiedustelulla Helsingistä löytyi paikka jossa testin voi käydä tekemässä, joten nyt mielenkiinnolla odottelen sitä hetkeä kun pääsen testin ottamaan ja varsinkin sitä että saan tulokset. Veikkaanpa että sen jälkeen lautaselle löytyy vain niitä raaka-aineita joiden kanssa elimistöni on ystävä. Sillä sen jälkeen loppuvat ainakin ruuan aiheuttamat selittämättömät reagoinnit, turvotukset ja vatsanväänteet. Sain myös kuulla tämän testin olevan avain onneen niille joille mikään dietti ei muuten ole purrut. Sillä jos elimistöön jatkuvasti laitetaan ruoka-aineita joita elimistö ei siedä, aiheuttaa se päättymättömän tulehdustilan kehossa joka voi sitten osaltaan aiheuttaa myös turvotusta ja ylipainoa..

Pysykää kuulolla, lisätietoa seuraa kunhan olen itse kokemusta rikkaampi.