Riippuu mistä roikkuu..

Lapsuudestani on jäänyt mieleen otsikon toteamus: "Riippuu mistä roikkuu." Yleensä tuon lauseen kohdalla oli kyse savolaisesta vastauksesta jolla ei ollut mitään tekemistä fyysisen roikkumisen tai riippumisen kanssa, vaan enemmänkin siitä miten joku asia oli suhteessa johonkin toiseen.

Moni runsaan ylipainon kanssa taistellut ja runsaasti painoa pudottanut tietää kuitenkin sen inhottavan tunteen kun diettaamisen jälkeen ympäri kehoa riippuu ja roikkuu löysää nahkaa.  Olen törmännyt jopa 10-15 kilon ylipainon kanssa elävien toteamukseen ettei halua laihtua liikaa ettei nahka ala roikkua..

Silloin jos ja kun painon pudotus tapahtuu "kuihduttamalla", silloin helposti käykin niin että nahka ei pysy menossa mukana. Tämä tapahtuu helposti varsinkin vatsalaukun kutistusleikkauksen yhteydessä.

Kun painon pudotus perustuu solutasolla tehokkaasti käynnistyvään aineenvaihduntaan, tapahtuu oikeastaan juuri päinvastoin. Keho tiivistyy ja kiinteytyy enemmän kuin pelkästään rasvan painoa pudottamalla. Monet valmennettavani ovat todenneet vaa'an näyttävän huomattavasti vähäisempää pudonnutta kilo määrää kuin mitä vaatekoon muutosta katsomalla voisi veikata. Tämähän johtuu siitä että lihas painaa noin kolme kertaa enemmän kuin läski.

Eli kun haluat tiivistyä kauttaaltaan, huolehdi että kehosi saa kaiken sen mitä se tarvitsee voidakseen toimia oikein. Keho vaatii oikeassa suhteessa toisiinsa nähden vitamiinit, mineraalit, kivennäis- ja hivenaineet samoin kuin suoliston flooraa tasapainottavat bakteerit, pro- ja prebiootit ja elimistölle välttämättömät aminohapot. Vasta silloin kun kaikki palikat on paikallaan voi kroppa toimia oikein ja saavuttaa täydellisen tasapainon.

Eli kun haluat että kutistuminen tapahtuu mielummin näiden jälkimmäisten kuvien kaltaisella tavalla, kuin tuon ensimmäisen kuvan tavalla, silloin voin auttaa sinua terveellisesti ja turvallisesti kohti tavoitetta.

Huolehdin siitä että saat syödä neljä kertaa päivässä kehollesi soveltuvia (varmistetaan verikokeilla) puhtaita, ravitsevia raaka-aineita (kalaa/kanaa ja  muita proteiininlähteitä sekä laadukkaita vihanneksia) joista opit valmistamaan herkullisia ja kehollesi soveltuvia aterioita ja optimaalisesti kehollesi suunnitellut ravintolisät tukemaan tavoitteen saavuttamista.

Lisätietoja saat info@zaida.net tai 044-5309323.

Atshii! - Terveydeksi!

Me suomalaiset sanomme yleensä "terveydeksi!" kun joku aivastaa. Englanninkielisissä maissa toivotetaan aivastuksen jälkeen siunausta. Jäin miettimään miksi näin oli. Kukaanhan ei halunnut sairastua, joten kai terveyden toivottaminen oli luontevaa, jopa silloin kun tiesimme toisen tilan olevan jo "menetetty". Ehkä suomalainen vain halusi silloin sitten suojata itsensä tuolla "loitsulla". 

Nyt kun syksy on saapunut flunssa- ja vatsatauti-kausineen, pääsee tuota toivotusta hokemaan varsin usein. Perheet joissa on pieniä lapsia tapaavat nämä tutut syksyn airuet vielä lapsettomia nopeammin, sillä yleensä päiväkodit ja koulut kierrättävät pöpöt nopeammin kuin työelämä.

Sekä flunssa että vatsatauti on varsin helppo välttää yksinkertaisilla perusasioilla: Huolehdi hyvästä käsihygieniasta ja siitä että elimistösi on vastustuskykyinen.

Käsihygienia ei tarkoita sitä että pitäisi yltiöpäisesti läträtä käsidesin kanssa, vaan sitä että kädet pesee ennen ruokailua, wc-käynnin jälkeen ja aina saapuessaan ulkomaailmasta sisätiloihin. En todellakaan suosittele jokin aika sitten suuresti markkinoituja antibakteerisia käsisaippuoita, sillä jos elimistön totuttaa liian steriiliin ympäristöön, silloin on vaarana että elimistö ei enää edes tunnista bakteereita, ja laskee viimeisenkin puolustuksen. Toki sille käsidesi-pullolle on paikkansa pahimman vatsatautiepidemian aikaan ja ymmärrän hyvin miksi esimerkiksi sairaaloiden ja vanhustentalojen käytävillä on seinään kiinnitettynä desinfiointiainepullot, silloin kun on ympäristössä jossa on suurempi riski bakteerien leviämiselle, silloin on hyvä toki desinfiointia käyttääkin.

Käsihygieniaa vielä oleellisempikin on elimistön vastustuskyky. Vastustuskyky auttaa sekä tauteja vastaan taistelussa että siinä kuinka nopeasti sairaudesta toipuu. Meidän vastustuskykymme pohja ja perusta on suolistossa ja sen hyvinvoinnissa. Valitettava tosiasiahan on se että antibioottikuuri jolla sitkeä flunssa hoidetaan, tuhoaa samalla elimistön omaa hyvää bakteerikantaa. Onneksi useimmat lääkärit suosittelevat jo nykypäivänä maitohappobakteereita antibioottikuurin rinnalle, mutta useimmat eivät tee asiakkaalle (sairastuneitaha ei saa enää kutsua potilaiksi vaan asiakkaiksi) selväksi sitä MIKSI maitohappobakteereita tulisi antibioottien kanssa käyttää, ei ehkäisemään vatsan sekaisin menoa (kuten monet luulevat), vaan antaakseen suoliston bakteerikannalle edes pienen mahdollisuuden selvitä hengissä.

Henkilökohtaisesti söin viimeisen antibioottikuurin vuonna 2007, toki muutaman kuurin on lääkäri sen jälkeen kirjoittanut, mutten ole edes noutanut lääkkeitä apteekista. Tein silloin valinnan parantaa elimistöni kuntoa ja katkaista kierre. Jokainen syömämme antibioottikuuri kun sotkee suoliston bakteerikannan vähintään puoleksi vuodeksi, joidenkin tutkimusten mukaan kaaos elimistössä voi jatkua jopa kaksi vuotta kuurin jälkeen. Jos ja kun vastustuskykymme lepää suoliston hyvinvoinnin varassa, on itsestään selvää että jokainen antibioottikuuri, vaikka sen hetkiseen tautiin auttaakin, heikentää vastustuskykyä entisestään.

Sanoin halunneeni katkaista kierteen. Päätökseni jälkeen kärsin yhden poskiontelotulehduksen ja monia erilaisia flunssia. En siis suinkaan muuttunut täysin terveeksi kerralla. Huomasin vain sen että alkaessani huolehtia suoliston hyvinvoinnista syöden runsasbakteerista maitohappobakteeri-jugurttia ja lisäten kehon vastustuskykyä tarjoten sille optimaaliset vitamiinit joilla keho pystyi jälleenrakentamaan immuunipuolustusta, flunssieni voimakkuus ja kesto lyhenivät. Flunssa oli flunssa, ei poskiontelotulehdus. Yskä oli yskä, ei keuhkoputkentulehdus.

Omalla kohdallani huomasin oleellisimmaksi sairastumisen ehkäisyksi mielentilan. Vaikka ympärillä väki kaatui vuoteeseen milloin minkäkin pöpön runtelemana, niin jos oma mieleni oli positiivinen ja innostunut elämästä, vältin taudin. Ja jos puolestaan olin stressaantunut ja mieleni kaipasi lepoa, sairastuin melko varmasti.

Sairauden kestoon tärkeimmäksi vaikuttajaksi koin sen kuinka nopeasti ensi oireiden jälkeen maltoin antaa kehollein mahdollisuuden lepoon. Monet kun pitävät itseään työpaikalla lähes korvaamattomina ja raahautuvat työpaikalle puolikuntoisena, levittäen samalla pöpöjä sitten kaikkien muiden tartuttamiseksi. Hyvän työntekijän tittelin kalastelu tällä tavoin kääntyy usein kaikin tavoin itseä vastaan. Ensinnäkin se ettei heti sairastuessa malta antaa keholle paria päivää lepoa ja mahdollisuutta puolustautua pöpöjä vastaan silloin kun niiden määrä elimistössä on vielä suhteellisen vähäinen aiheuttaa sen että tauti helposti pahenee ja pitkittyy. Toinen huono asia on se, että kun puolikuntoisena tullaan töihin ja tartutetaan kaikki muut, leviää tautiaalto vain laajemmalle ja kasaa työtaakkaa sitten entistä rankempana omille harteille kun sairastelun jälkeen yrittää palata töihin kaikkien muiden sairastaessa siinä vaiheessa.. Eli kierre on valmis.

Kuinka siis huolehtia terveydestä ja lyhentää sairastumisen kestoa:

1. Huolehdi, varsinkin flunssa/vatsatautikautena, suoliston hyvinvoinnista hyvälaatuisilla maitohappobakteereilla. Suosittelen joko apteekista/luontaistuotekaupasta löytyviä DDS+ maitohappobakteereita tai tätä itse käyttämääni Fitlinen Pro-B-4 jugurttijuomaa (huom! tarvitsee haudutusastian).
2. Anna keholle monipuolinen kattaus vitamiineja, mineraaleja ja hivenaineita syömällä terveellisesti ja monipuolisesti. Täydennä ruokavaliota tarpeen mukaan korkealaatuisilla monivitamiineilla. Flunssakauden tärkeimmät vitamiini ovat B12, C ja D-vitamiini, sekä sinkki ja seleeni. 
3. Jos sairastut, jää mahdollisimman nopeasti lepäämään. Ensimmäiset kaksi päivää oireiden ilmaantuessa ovat elimistön immuunipuolustuksen kannalta oleellisimmat, jos keho joutuu silloin käymään ylikierroksilla yrittäessä samalla hoitaa arjen työt ja taistella tautia vastaan, on todennäköistä että sairastat ainakin seuraavan pari viikkoa. Jos taas lepäät nuo kaksi ensimmäistä päivää, olet todennäköisesti työkuntoinen jo kolmantena päivänä.
4. Harkitse tarkkaan menisikö tauti ohi levolla vai tarvitsetko todella antibioottikuurin? Tavalliseen flunssaan riittävät usein lääkkeeksi tulehduskipulääkkeet ja tukkoista oloa helpottamaan tarvittaessa antihistamiini. Lääkärin vastaanotolla on hyvä esittää kysymys: Meneekö tämä ohi ilman antibioottia? Jos lääkärin vastaus on kyllä (vaikka siihen tulee sitten pitkä litania miksi se antibioottikuuri voisi kuitenkin olla hyvä), niin suosittelen antamaan elimistöllesi mahdollisuus puolustautua ihan itse.

Jos haluat henkilökohtaisia suosituksia millaisella vitamiinikattauksella voit parantaa immuunipuolustusta ja välttää tämän syksyn/talven flunssat niin autan mielelläni, ota siis yhteyttä!

Ruoka olkoon lääkkeemme

Jo Hippokrates aikanaan sanoi:"Ruoka olkoon lääkkeemme." Miksi sitten syömme itsemme sairaaksi? Miksi länsimaisen ihmisen ruokavalio koostuu pääsääntöisesti viljoista, sokerista ja maidosta? Miksi proteiinin lähteinä käytetty liha on syötetty myös viljoilla ja sokerilla?

En pohdiskele asiaa maatalouspoltiittiselta kannalta, sen voi jokainen tehdä tykönään. Mutta sitä todellakin pohdin, miksi valitsemme lautaselle mielummin näitä ruoka-aineita jotka tekevät meidät sairaaksi?

Käsiini osui artikkeli Rauli Mäkelästä. Hän on funktionaalisen lääketieteen lääkäri joka hoitaa mm reumapotilaita ruokavaliolla. Valitettavan moni tuntemani reumapotilas alistuu siihen että sairaus runtelee kehon ja loppu vastustuskyky nujerretaan voimattomaksi agressiivisilla lääkehoidoilla (jopa sytostaateilla). Mäkelä kuitenkin toteaa omassa hoito-ohjelmassaan tarkistavansa ensimmäisenä reumapotilaan ruokavalion.

– Samat hoitolinjat pätevät sekä sellaisiin reumoihin, missä reumakokeet vahvistavat sairauden reumaksi, mutta myös sellaisiin niveltulehduksiin, joita reumakokeissa ei näy. Ihminen voi olla aivan invalidi, vaikka reumakokeet eivät vahvista sairautta reumaksi. Tällainen tila voi tulla esimerkiksi silloin, jos jostakin huonon hygienian maasta sattuu saamaan kampylobakteerin tai salmonellan, jonka seurauksena on ensin ripuli ja sitten hyvin kipeä niveltulehdus. Tätä sanotaan reaktiiviseksi artriitiksi.

Rauli Mäkelä toteaa kokemuksen osoittaneen, että ruokayliherkkyydet aiheuttavat hyvin usein niveltulehduksia.

– Manipuloimalla potilaan dieettiä saadaan monasti paljon hyvää aikaan. Useimmiten syylliseksi paljastuvat kotimaiset (gluteeni) viljat, ja kun niveltulehdusta poteva potilas laitetaan gluteenittomalle ruokavaliolle, tilanne kohentuu nopeasti. Mieluiten pistän potilaani ihan aluksi oikealle eliminaatioruokavaliolle, missä poistetaan gluteenien lisäksi lehmänmaito, sokeri ja hiiva. Sen jälkeen rupean purkamaan dieettiä siten, että ensin puran muita tekijöitä ja jätän viimeiseksi viljat, koska useimmiten syyllinen löytyy sieltä. Toistaiseksi ei kuitenkaan tiedetä mekanismia, miksi gluteeniviljat ovat usein syyllisiä reumaattisiin tulehduksiin. Toiseksi yleisin syyllinen lienee maito.

– Jos potilas jaksaa ja on riittävän motivoitunut, pistän hänet ns. alkupaastolle eli pehmeälle paastolle, jolloin hän käyttää vain lisäravinnepulveria johon on sekoitettu vitamiineja, hivenaineita, aminohappoja ja tulehdusta hillitseviä lääkekasviuutteita, jolloin saadaan nesteeseen sekoitettava ravintolisäpulveri, joka juodaan.

Hoidon toiseksi kivijalaksi Rauli Mäkelä nimeää probiootit. Funktionaalisen lääketieteen mukaan tulehduksen ydin sijaitsee suolistossa, jolloin suoliston pieneliökantaa pyritään manipuloimaan.

– Eräs voimakas manipuloinnin tapa on alkupaasto, jos potilas vain jaksaa sen tehdä, ja paastoon yhdistetään usein suolen tyhjennys. Tässä voidaan käyttää samaa menetelmää kuin paksusuolen tähystyksessä, jolloin potilas huuhtelee itsensä yläkautta puhtaaksi. Tämä aiheuttaa vallankumouksen suoliston pieneliökannassa, mutta jos potilas ei jaksa tehdä tätä, hänelle aloitetaan ainakin probioottien syöttäminen. Useimmiten silloin puhutaan maitohappobakteereista.

Hoidon kolmanneksi tukipilariksi tohtori Mäkelä nimeää tulehdusta hillitsevät vitamiinit, hivenaineet, rasvahapot ja ravintolisät. Mäkelä pitää hyvin tärkeänä tulehduksen hillinnässä myös välttämättömiä rasvahappoja, ja erityisesti omega-3-sarjaan kuuluvia EPAa ja DHAta.

Jossakin vaiheessa mukaan hoitokuvioon tulevat neljäntenä tekijänä myös proteiineja pilkkovat eli proteolyyttiset entsyymit.

– Puhutaan systeemisestä entsyymihoidosta. Ihmiset ovat käyttäneet maailman sivu entsyymitabletteja helpottamaan ruuansulatusta, jos omat ruuansulatusrauhaset ja haima eivät tuota riittävästi ruokaa pilkkovia entsyymejä. Systeemisessä entsyymihoidossa ideana onkin se, että mahdollisimman tyhjään vatsaan otetaan entsyymejä, jotka vastoin vanhoja oppikirjatietoja imeytyvät suurelta osin ehjinä limakalvon läpi verenkiertoon. Ehjät entsyymimolekyylit, joita valmistetaan muun muassa ananaksesta ja papaijasta, hakeutuvat tulehtuneille alueille, missä ne pilkkovat tulehdusjätteitä ja lieventävät tulehdusta.

”Tyytyväinen tuloksiin”

Lääkäri Rauli Mäkelä toteaa, että pehmeässä reumatautien hoidossa valtaosa reumapotilaistani havaitsee selvää apua. Olen pystynyt vierottamaan monta potilasta solumyrkyistä ja muista kovista reumalääkkeistä. Hyvin monilla jää jossain määrin rajoitettu dieetti pysyväksi. Jos potilas on hyötynyt gluteiinittomasta dieetistä, he useimmiten jatkavat sitä. Potilaat valitsevat yleensä dieetin riesan mieluummin kuin jatkuvat säryt.

– Normaali hoitojakso kestää useita kuukausia. Ensimmäinen hoitokerta vie yleensä runsaasti aikaa, kun potilaalle selitetään kaikki hänelle uudet hoidot. Kontrolli on kuukauden kuluttua, jolloin potilas tulee kertomaan, mitä mieltä hän on asioista, ja valtaosa potilaista kertoo jo tuolloin voivansa selvästi paremmin kuin hoitoon hakeutuessa. Puolen vuoden kuluttua hoitojen alkamisesta potilaalla on yleensä yhä joitakin dieettirajoituksia ja myös jonkinlainen ylläpitoannos tulehdusta hillitsevistä ravintolisistä, vitamiineista, hivenaineista ja rasvahapoista. Näin tilanne pystytään pitämään hallinnassa.

Entä kuinka reumalääkärit suhtautuvat näihin hoitoihin?

– He sanovat potilailleni, että no joo, jatkakaa nyt niitä hoitoja, jos te luulette ja tykkäätte että niistä on jotakin hyötyä, mutta kyllä tiede on osoittanut, ettei niistä voi olla mitään hyötyä, tohtori Rauli Mäkelä naurahtaa. - Olen kuitenkin saanut selkäreumoissa, suurten nivelien ja käsien nivelien tulehduksissa aivan ällistyttäviä tuloksia.

Jos haluat tutustua tarkemmin reuman luonnonmukaiseen hoitoon, suosittelen lukemaan Rauli Mäkelän kirjan .

Miksi tämä sitten kiinnosti itseäni niin suuresti? Siksi että monet nivelkivuista ja reuman oireista kärsineet ovat saaneet CellRESET - kehokuurista avun. Mietin itse alkuun miksi kuurilla on vaikutusta myös niveliin, mutta nyt ymmärrän että koska kuurin ruokavalio poistaa samalla tavoin tulehdusta aiheuttavat ruoka-aineet lautaselta, ja koska kuurin aikana myös huolehditaan elimistön tarvitsemien vitamiinien, hivenaineiden ja mineraalien sekä aminohappojen saamisesta ja siitä että suolistomme saa probiootit ja entsyymit, siksi vaikutus on luonnollisesti täysin sama kuin lääkärin antaessa vastaavat ohjeet. Jos siis haluat ottaa keholle korjausliikkeen ennenkuin tarvitset siihe lääkärin apua, olen mielelläni valmentajasi prosessin läpi.

Lainaus: Rauli Mäkelän haastattelu.

Ihon puhdistus: Miksi, milloin ja miten.

Kuten edellisessä postauksessani totesin erilaiset ihot kaipaavat erilaista hoitoa. Silloin kun meillä on normaali terve iho, voi siitä sanoa että se kulkee matkassa ongelmitta tekipä sille mitä tahansa (tai oli tekemättä). Sellainen iho kaipaa huomiota lähinnä hetkellisesti ja kun ongelma on saatu hoidettua tasapainoon voidaan iho taas toistaiseksi unohtaa. Tällaisen ihon omaa vain pari prosenttia suomalaisista, ja hekin ovat yleensä sitten niitä joiden elintavat ruokailun, unen ja stressin suhteen ovat parasta A-ryhmää. Siksi heidän ihonsa ei kaipaa apua juurikaan muulloin kuin kovimpien paukkupakkasten kohdalla ja silloinkin kyse on lähinnä olosuhteiden aiheuttamasta hetkellisestä häiriöstä. Lasten ja nuorten iho kuuluu usein esipuberteettiin asti tähän ryhmään. Iän myötä useimmille ihoille muodostuu ongelmia, tavalla tai toisella, joten kannattaa uhrata hetki sille että miettii omaa ihoaan ja sitä, onko se täydellisessä tasapainossa, vai olisiko aihetta hakea tasapainoa.

Ihon hoitoon pätee sama kuin muuhunkin terveyden hoitoon. Kun teemme ennalta ehkäisevää työtä ja  pyrimme tasapainoon heti sen horjuttua, selviämme helpommalla ja terveytemme säilyy parempana. Jos ja kun olemme vuosia tai jopa vuosikymmeniä laiminlyöneet ihon tarpeet, ei peliä suinkaan ole menetetty, mutta vaaditaan suurempia toimenpiteitä ongelmien korjaamiseen.

Ensimmäinen oleellinen askel ihon hoidossa on puhdistaminen.

Vettä ja saippuaa ei ole monenkaan iholle se paras puhdistusvaihtoehto. Varsinkaan käsien puhdistukseen tarkoitetut "perussaippuat" eivät helli ja hoida ihoamme, sillä useimmiten nämä on kehitetty poistamaan mahdollisimman tehokkaasti iholle kertyneet liat, öljyt, rasvat yms. Joten saippua on useimmille iholle yksinkertaisesti liian kuivattava poistaessaan myös ihon suojakseen kaipaaman luonnollisen rasvakerroksen. Huomioitavaa toki nyt on se että puhuttaessa saippuasta, en tarkoita kasvojen iholle suunnattuja, puristemuotoisia puhdistusaineita, ne ovat sille ihotyypille jolle ovat tarkoitettuja erittäin hyvä vaihtoehto. Kiinteä olomuoto EI OLE se haitallinen piirre, vaan se mitä aineita, missä muodossa, saippua sisältää.

Valtaosalla Suomalaisista on pintakuiva sekaiho joka kaipaa kesällä erilaisen hoidon kuin talvella. Varsinkin näppylöivä sekaiho puhdistetaan valitettavan usein liian kuivattavilla tuotteilla, jolloin sen sijaan että saataisiin iho tasapainoon, luodaan entistä pahempi kierre ihon pyrkiessä tasapainottamaan itseään. Eli kun pinta puhdistetaan liian kuivattavalla, lisää iho talin tuotantoa voidakseen säilyttää ihon pinnan joustavuuden, mutta koska pinta on rutikuiva, ei tali pääse huokosista ulos jolloin se kertyy talirauhasiin ja ihoon nousee näppyjä ja pahimmillaan nämä tulehtuvat ja sitten meillä on ongelma...

Kuinka sitten valita omalle ihotyypille sopivin puhdistusaine?

Helpointa tietenkin on kääntyä ammattilaisen puoleen ja pyytää apua tuotteen valintaan. Henkilökohtaisesti tarjoan maksuttoman konsultointipalvelun jossa räätälöidään edustamastani kosmetiikkasarjasta ihotyypille sopivin hoito-ohjelma ja konsultaation yhteydessä pääsee sitten myös testaamaan miltä tuotteet käytännössä iholla tuntuu.

Jos haluat tehdä tuotteen etsinnän itse, omatoimisesti, huomioi seuraavat:
1. Onko ihosi kuiva/pintakuiva/normaali/sekaiho/rasvainen tai sekoitus näitä? Valitse omalle ihotyypille soveltuva tuote.
2. Millaisissa olosuhteissa vietät päivittäin aikaa. Jos työympäristösi on siistiä sisätyötä ilmastoidussa toimistossa, kaipaa iho hieman erilaista hoitoa kuin jos päivittäin oleilet maaseudun rauhassa, raittiissa ulkoilmassa.
3. Erityishuomioitavat: jos kärsit atooppisesta ihosta tai acnesta, jos työn tai harrastusten vuoksi peset ihoa monta kertaa päivässä tai jos jokin muu asia asettaa rajoitteita siihen millainen hoito on ihollesi se paras vaihtoehto.

Normaalissa ihon hoidossa puhdistus siis tehdään aamuin illoin.
Aamulla jotta iholta saadaan pois yön aikana ihon erittämä kuona-aineisto (hiki, tali ja näiden mukana erittyneet aineenvaihdunnan jätteet ja mahdolliset kemikaalit kuten nikotiini, lääkejäämät ja muut vastaavat).
Illalla jotta iholta poistetaan päivän pölyt, liat ja mahdolliset meikkituotteet.

Jos ihosi tuntuu puhdistuksen jälkeen nitisevän puhtaalta ja huutaa välittömästi kosteusvoidetta kiristävän kuivana, on puhdistusaine aivan liian kuivattava. Jos taas tuntuu ettei iho edes puhdistunut, on testattu aine oletettavasti joko liian rasvainen tai yksinkertaisesti heikkotehoinen. Puhdistuksen jälkeen iholla tulisi olla raikas ja joustava olo, mielellään niin ettei iho tuntuisi kiristävältä tai kirvelevältä kuivuuden takia. Ja vastaavasti se ei saa tuntua liian rasvaiseltakaan. Vain testaamalla voi löytää omalle iholle parhaiten sopivan puhdistuksen.

Ja HUOM!!! Ihon päivittäinen puhdistus kuuluu myös miesten päivittäiseen rutiiniin!!!

Ihmeellinen iho

Viime aikoina on tullut kirjoitettua enemmän ravinnon merkityksestä hyvinvoinnille ja terveydelle. Lienee vaihteeksi aika kiinnittää huomio myös tuohon kehomme suurimpaan elimeen eli ihoon.

Tuo noin neljä kiloa painava elimemme peittää meidät kauttaaltaan. Sillä on kaksi oleellista tehtävää, tai no kolme jos huomioidaan erään fiksun kolmevuotiaan määritelmä ihon tehtävästä: "Iho pitää lihat paikallaan". Nuo ihon oleelliset tehtävät ovat siis toimia aistivana ja säätelevänä elimenä. Ihomme aistii lämpötilanvaihtelut ja huolehtii kehon lämmönsäätelystä. Samalla se myös muodostaa kehon suojan ulkomaailmaa vastaan. Tämän lisäksi iho on kehomme eräs vitamiinitehdas (muodostaa auringosta D-vitamiinia), ja se huolehtii myös omalta osaltaan immuunipuolustuksesta ja ilmaisee myös kehomme sisällä tapahtuvia immuunipuolustuksen reaktioita erilaisin oirein.

Terveen, hyvivoivan ihon tunnistaa siitä että se on terveen näköinen (kirkas, läpikuultava, hehkuva  näyttäen elävältä). Terve iho on sellainen joka ei "huuda huomiota" kutinalla, hilseilyllä, kiillolla tai poikkeuksellisilla väri-ilmiöillä. Ihon terveyteen vaikuttavat yhtä lailla syömämme ravinto, juomamme neste kuin se miten hoidamme ihoa ulkoa päin.

Terve iho uudistuu säännönmukaisesti 4-6 viikon välein. Epidermiksen, eli ihon paperin ohuen pintakerroksen pohjalla jatkuvasti syntyvät keratinosyytti-solut vaeltavat tämän elinkaaren aikana ihon pinnalle ja putoavat sitten kuoltuaan ihon pinnasta pois. Marraskesi on se kerros joka suojaa kehoamme ilmansaasteilta ja muilta ulkoisilta haittatekijöiltä. Jos iho hilseilee tai tuntuu paksulta "norsunnahalta" jossa ihohuokoset alkavat erottua suurina kraatereina, on marraskedessä, eli epidermiksen pintaosassa häirö joka aiheuttaa soluissa tuotantovirheitä. Tällainen iho ei ole enää normaali ja terve, vaan sen kohdalla vaaditaan räätälöityä hoitoa jotta normaali tasapaino voidaan palauttaa.

Epidermiksen toinen oleellinen tehtävä on kehon suojaaminen auringolta. Orvaskeden pohjalla sijaitsevat melanosyyttisolut reagoivat pigmentoitumalla auringon valoon. Tätä reaktiota voi verrata sälekaihtimiin: Kun aurinko paistaa kirkkaasti säädämme usein sälekaihtimet estämään auringon säteilyä sisätiloihin ja kun auringon valo vähenee, käännämme säleet auki jotta valoa pääsee sisälle. Melanosyyttisolut toimivat samoin. Kun ne saavat runsaasti valoa, tuottavat ne lisää pigmentittiä suojatakseen valolle herkkää elimistöä ihon alapuolella. Ja kun auringon altistus vähenee, vaalenee pigmenttikin ja rusketus haalenee. Melanosyyttien joutuessa altistetuksi liian rankalle UV-säteilylle on seurauksena melanosyytin mutaatio itseään ja ympäristöään tuhoavaksi syöpäsoluksi, eli melanoomaksi, ihosyöväksi. Jotta tältä vältytään on ihoa autettava suojautumaan auringolta.

Dermis, eli verinahka, sijaitsee heti epidermiksen alapuolella. Dermis on selkeästi epidermistä paksumpi ihokerros, sillä tähän kerrokseen mahdutetaan niin kollageenia tuottavat fibroblastit, elastaania tuottavat solut, veri- ja imusuonet, karvatupet, hiki- ja talirauhaset sekä hermostoverkosto.

Dermis on siis ihon toimintakerros. Se huolehtii lämmönsäätelystä verisuonten, karvatuppien ja hikirauhasten avulla. Se pyrkii säilyttämään kehon ulkopinnan joustavana talin tuotannolla. Se myös aistii lämpötilan vaihtelut, kosketuksen ja kivun toimittaen hermosäikeitä pitkin tiedon aivoille ja aktivoituen toimimaan sitten palautteen mukaisesti. Ihon tämä kerros huolehtii myös immuunipuolustuksesta verisuonissa partioivien valkosolujen avulla. Havaitessaan jotain ulkopuolista tunkeutuneena kudoksiin, saapuvat valkosolut paikalle tuhoamaan tunkeutujan. Ja mikäli ihoon tulee haava, joka läpäisee orvaskeden verinahkaan asti, on puolustusarmeija paikalla torjumassa bakteeriarmejaa. Dermiksen yleisimmät toimintahäiriöt liittyvät fibroblastien ja elastaanien toimintaan. Yleensä näiden toimintahäiriö johtuu rakennusaineiden  (valkuaisaineiden) ja kosteuden puutteesta.

Subkutis eli ihonalaiskudos on pohjimmaisin ihonhoidollinen kerros. Tässä kerroksessa on sidekudos ja rasva. Subkutis on todellakin se kerros joka pitää lihat paikallaan. Tähän kerrokseen kohdistuva hoito on lähinnä ravitsemuksellista ja ulkoapäin tuotettua mekaanista käsittelyä. Ihon hoitotuotteiden vaikutus subkutikseen on varsin minimalistista ja perustuu lähinnä solutasolla tapahtuvaan aineenvaihdunnan kiihdyttämiseen ja mikroverenkierron vilkastuttamiseen aktivoivilla ainesosilla.

Jotta ihosi säilyttää tasapainon, huolehdi päivittäin siitä että ihosi saa:
1. puhdistuksen joka poistaa ulkoa päin iholle tulleet epäpuhtaudet ja ihon itsensä erittämät kuona-aineet.
2. kosteutta, jotta niin keratiinosyyttisolut voivat hyvin kuin kollageeni ja elastaanituotanto saa riittävät rakennusaineet.
3. suojaa iho ulkoa tulevilta haittatekijöitä niin että se säilyttää tasapainonsa ja saa tarvittaessa suojan voimakasta UV-säteilyä vastaan.

Muistakaa että kesällä Suomessa noin 10 minuuttia suoraa auringonvaloa ilman UV-suojausta riittää antamaan iholle tarvittavan päiväannoksen säteilyä D-vitamiinin valmistamiseen. Joten jos aiot oleilla ulkona enemmän kuin 15 minuuttia päivän aikana, suojaa ihosi palamisen, aurinkoihottuman ja ennenaikaisen vanhenemisen ehkäisemiseksi!

Tulevissa kirjoituksissa paneudutaan sitten yksityiskohtaisemmin epätasapainossa olevien ihojen hoitamiseen. Jos haluat saada juuri omalle ihollesi soveltuvat hoito-ohjeet, varaa aika henkilökohtaiseen konsultaatioon sivupalkista löytyvällä yhteydenotto-lomakkeella tai samasta palkista löytyvien yhteystietojen avulla.

Hyvä - paha sokeri

Muut näyttävät koko pakkauksen sokerimäärän, Natur mehun vieressä olevat sokeripalat ovat vain lasillisen sisältämä sokeri.
Kuva Mari Suomalainen 

Vapun tienoissa silmiini osui Facebookin ihmeellisessä maailmassa tämä yllä oleva kuva. Se pysähdytti! Se pysähdytti niin minut kuin ilmeisesti monet muutkin.

Ensinnäkin hatunnosto Marille tekemästään työstä sokereiden laskeskelussa. Ja toisekseen nöyrä anteeksipyyntöni kuvan luvattomasta käytöstä. Jäin pyörittelemään omia ajatuksiani sokereista liian pitkäksi aikaa ja ilmeisesti kuviensa saaman julkisuuden säikäyttämänä Mari on poistanut profiilinsa, tai ainakin vaihtanut sen tunnusta niin että löytämäni linkkaukset viittaavat sivuille joita ei enää ole.

Minun kannaltani onneksi, netin syövereihin kerran ladattu tieto kuitenkin säilyy muodossa jos toisessa, joten pienoisella salapoliisin työllä löysin kuvan ja vältin näinollen a) tuotteiden joita en käytä, ostamiselta. b) sokeripalojen pyörittelyltä.

Asiaan liittyvät omat ajatukseni ovat saman kaltaisia sokerin suhteen kuin ne ovat suolan suhteen. Eihän sokeri sinänsä paha asia ole. Aivomme tarvitsevat x määrän sokeria toimiakseen. Aivomme saavat tosin sitä sokeria muutettua käyttökelpoiseen muotoon ihan mistä tahansa hiilihydraatista, eli ei sitä varten tarvitse valkaistuja sokereita popsia.

Toivon ettei kukaan kuvittele minua täydelliseksi ruokapuritanistiksi, herkkunatsiksi, sillä sitä en todellakaan ole. Olen esimerkiksi sitä mieltä, että jos tekee mieli herkutella makeasti, on suklaapatukka tai jäätelö erittäin loistava vaihtoehto. Samoin jos tekee mieli juoda limua, niin suosittelen ehdottomasti mielummin valitsemaan juuri tuollaisen kuvassa näkyvän "aidon" kokiksen, eli sen mikä sisältää sokeria mielummin kuin sen mikä sisältää keinotekoisia makeutusaineita. Itse luokittelen stevian luontaiseksi makeutusaineeksi, vaikkakin myös sen suhteen on viime aikoina alkanut ilmetä ristiriitaisia tutkimustuloksia. Pahimpina pidän kuitenkin aspartamia ja asesulfami-k:ta, jotka sen lisäksi että ovat jopa hermomyrkyiksi luokiteltavissa, eivät omaa sitä ominaisuutta mikä oikealla sokerilla on: Eli lähettää aivoille singnaali että sokeria on saatu riittävästi.

Mielestäni yksi suurimmista syistä maailman laajuiseen ylipaino-ongelmaan ei suinkaan ole rasvainen ruoka, vaan kaikki nämä light-versiot. Kun tehdään "sokeriton" versio jostakin, korvataan sokeri jollakin sellaisella joka ei meidän elimistössämme käyttäydy niin että elimistömme tunnistaisi sen antamat signaalit. Tiedän valitettavan monia, reilusta ylipainosta kärsiviä, jotka kumoavat kitusiinsa useita litroja diettilimua tai energiajuomia. Eiväthän ne lihota kun eihän niihin ole lisätty sokeria.. Niinpä, niin...

Entä sitten muut elintarvikkeet?
Olen huomannut että yleensä silloin kun jostain tehdään vähärasvainen versio, lisätään sinne sokeria. Miksi?? Onko syynä yksinkertaisesti se, että kun jonkin ravintoaineen luontainen rasva korvataan transrasvoja sisältävällä "kevytversiolla", menetetään ruuan hyvä maku ja tarvitaan sokeria hämäämään makunystyröitä jotta voidaan edelleen väittää ruuan maistuvan hyvältä..? Sitten on tietysti nämä täysin keinotekoiset jossa sekä rasva on korvattu jollain kissanrasvalla ja sokerikin on vaihdettu keinotekoisiin makeutusaineisiin.. Ja sitten ihmetellään kun ihmisillä on allergioita, päänsärkyjä, vatsakipuja, väsymysoireyhtymää jne jne...

Suosittelen sokereiden suhteen tekemään aivan saman kuin mitä suosittelin suolan suhteen. Vaihda valkaistu versio intiaanisokeriin, valkaisemattomaan ruokosokeriin tai kotimaiseen aitoon hunajaan. Huomaat että nämä sokerit antavat enemmän hyvää makua kaikkeen mihin niitä käyttää. Ja joskus jos haluaa antaa periksi makeanhimolle, olen todennut riittäväksi herkkupalaksi ripotella hieman inkkarisokeria kielelle ja annan sen sulaa siinä. Hyvää, ilman lisäaineita, antaa hiukan energiaakin ja mikä parasta, ne muutama rae eivät loppujen lopuksi sisällä juurikaan kaloreita.

Toinen mitä myös suosittelen, on jälleen tuotteiden sisällysluettelon tutkiminen. Paljonko se ostoskoriin päätyvä muropaketti oikeasti sisälsikään niitä hiilihydraatteja per 100g ja paljonko noista hiilareista oli sokereita? Entä minkä kokoinen olikaan suositeltu annoskoko ja sen arvot? Jos se paketti ei tällä tutkailulla jäänyt kauppaan, niin suosittelen myös kaivamaan esiin keittiövaa'an ja punnitsemaan paljonko se käyttämäsi kerta-annos oikeasti painoikaan? Paljonko siinä oli sokereita??

Nämä piilosokerit (samoin kuin piilosuolat) ovat juuri se syy miksi cellRESET-kehokuuri mennään läpi syöden vain puhtaita, teollisesti käsittelemättömiä raaka-aineita. Kun tiedät mitä syöt, tiedät myös paljonko sokeria saat. Monet "sokerinarkit" ihmettelevät kun joutuvat rimpuilemaan vuodesta toiseen yrittäessään päästä eroon sokerin himosta, suoranaisesta riippuvuudesta. Ainoa keino jolla siitä voi päästä eroon on se että ruokavaliosta eliminoi KAIKKI sokeria missään muodossa sisältävät ruuat. Ei siis riitä pelkkä karkkilakko, vaan on todella luovuttava paljosta. Mutta, se on sen arvoista. Kilot karisevat ja elämä on paljon terveenpää kun sinä hallitset sokerinhimoasi, eikä himosi sinua.

Ensimmäinen kevät ilman allergiaa.

Havahduin muutama viikko takaperin siihen tosiasiaan, että tämä on ensimmäinen kevät yli kymmeneen vuoteen kun en ole kaivannut antihistamiineja. Joskus maalis-huhtikuun taitteissa sairastin kolmen päivän pikaflunssan ja kun oireista tuolloin tuli mieleen jokakeväiset siitepölyallergiani, tutkin mitä siitepölytiedotteet silloin näyttivät. Leppä ja pähkinäpensas kukkivat silloin keskieuroopassa ja ensimmäiset maininnat siitepölyjen leijumisesta Suomeenkin löysin juuri siltä päivältä kun flunssani alkoi.

Flunssa tuli ja meni kolmessa päivässä. Maltoin tuolloin pysähtyä lepäämään ja antamaan nenäni vuotaa niagrana. Kun kolme päivää oli ohi, oli flunssa kadonnut täydellisesti. Unohdin joksikin aikaa asian, kunnes ympärillä alkoivat ihmiset valittaa allergiaansa. Oli tukkoista nenää, oli kirveleviä silmiä. Kuulemma aikainen kevät aiheutti sen että oireet iskivät monelle pahempana kuin moneen vuoteen. Ihmettelin kun nenäni ei ollut tukossa ja aivastelinkin vain niinä päivinä kun Helsingin yllä leijui tuo harmaa katupölyn pilvi. Sille ja sen mekaaniselle ärsytykselle nenässäni en minäkään ollut immuuni.

Flunssa- ja vatsatauti-aallot kaatoivat ihmisiä vuoteeseen ja minä mennä porskutin täysin kunnossa. Aloin miettiä mitä oli muuttunut viime keväästä? Olin syksyllä tehnyt cellRESET-kehokuurin ensimmäisen vaiheen (28 päivää) ja mässättyäni joulun otin keväällä uuden parin viikon tiivispuhdistuksen keholle ja jatkoin siitä sitten huolellisella optimoinnilla. Sen lisäksi olin systemaattisesti vähentänyt ruokavaliosta teolliset valmisruuat (paria kiirepäivän poikkeusta lukuunottamatta) ja jättänyt pois pääsääntöisesti valkoiset viljat, sokerit ja maitotuotteet voita ja itse valmistettua jugurttia lukuunottamatta.

Sen tiesin, että maitotuotteet lisäsivät liman muodostumista, eli niiden karsiminen auttoi siihen etten aamuisin enää ollut tukehtua yskänpuuskaan. Viljojen poistaminen puolestaan vei pois vatsakivut ja vähensi turvotuksen niihin satunnaisiin päiviin jolloin olin syystä tai toisesta tietoisella riskillä syönyt jotain jauhoa sisältävää. Sokereiden kohdalla tilanne oli sikäli mutkikkaampi että pyrin poistamaan kaikki ne missä oli piilosokereita, mutta jos minun teki mieli suklaapatukkaa, saatoin sallia itselleni suklaapatukan. Sokeri kun on se orjuuttaja jonka suhteen irti pääseminen voi olla yhtä haasteellista tai jopa haastavampaa kuin tupakasta. Vaikka keho todellisuudessa ei todellakaan tarvitse sitä sokeria (se voi valmistaa kaiken aivojen tarvitseman sokerin elimistössämme syömästämme ravinnosta), niin silti välillä oli helpompi hiljentää tuo tuskissaan aivoissani kiemurteleva sokerinarkki pienellä herkkupalalla kuin käydä itseni kanssa väsytystaistelua.

Kehoni reagoi huomattavasti entistä selkeämmin aina kun söin jotain sopimatonta, joten jos päätinkin uhmata itseäni ja syödä jotain sellaista joka ei ollut niin hyvä, sain palautteen keholtani välittömästi. Eräs ystäväni kommentoi kauhuissaan kuinka järkyttävää moinen kehoni herkistyminen oli. Omasta mielestäni tämä herkistyminen, siis se että kehoni antaa välittömän palautteen, on huomattavasti parempi kuin se että kroppani olisi edelleen tuudittautunut jatkuvaan turtuneeseen usvaan josta en edes erottaisi yksittäisen ruoka-aineen reaktiota, kun pahoinvointi ja väsymys olisi kehon normaalia olotilaa elinvoimaisuuden ja aktiivisuuden sijaan. Minua ei haittaa lainkaan se ettei elimistöni enää halua vastaanottaa valmisruokia tai reagoi säilöntäaineille, väriaineille tms. En minä kuole siihen jos haluankin jostain syystä syödä jotakin sellaista joka ei ole keholleni hyväksi ja saan vastineeksi reaktion. Otan silloin tietoisen riskin ja vastaan seurauksista. Kummasti ne mieliteota vähenevät näitä epäterveitä asioita kohtaan kun voi ennalta jo valmiiksi miettiä onko se suussa maistettu nautinto sen "rangaistuksen" arvoinen. Ja kummasti ne mielihalujen kohteen muuttuvat. Tiesittekös esimerkiksi kuinka herkullisia ovat kotimaiset miniluumutomaatit? Tai millaista herkkua on retikka? Tai sen että kuivatut kurkkuviipaleet maistuvat oikeasti aivan järjettömän herkulliselta ihan sellaisenaan.

Tieto lisää tuskaa - vai lisääkö?

Etenin omaa tutkimusmatkaani terveyteen yrityksen ja erehdyksen kautta. Sen saatoin julistaa että cellRESET oli poistanut kehostani herkkyyden siitepölyille, mutta oliko syynä koko kuuri, vai se että sen seurauksena rustasin ruokavaliotani keholleni paremmaksi? Sitä en tiennyt. Omalla kohdallani oleellisinta oli tapahtunut muutos, ei se mikä oli täsmällinen toimintamekanismi.

Kun tiedostin muutokset kehossani ja sen reaktioissa, heräsi halu tietää lisää. En ole vieläkään saanut itseäni raahattua Alcat-testeihin, mutta se on edessä lähiaikoina, sillä haluan täsmällistä tietoa siitä mitkä ruoka-aineet ovat niitä joita kannattaa välttää ja mitä voin syödä huoletta. Kehoni alkaa koostumukseltaan olla muuten jo sellainen kuin haluan, vielä kun saan nuo väärien ruoka-aineiden aiheuttamat jatkuvat tulehdukset ja tulehdusnesteet pois, uskon sekä vaa'an että peilikuvan näyttävän juuri sellaisia tuloksia joita olen halunnutkin. Vielä peilikuvaa oleellisempi on kuitenkin ajatus siitä että kun saan tulehdukset lopullisesti katoamaan kehostani, ottaa vastustuskykyni vielä aimo harppauksen parempaan ja kun sen tilan saavuttaa...
..niin, sitten on mahdollisuus katsoa mikä tämän kehon todellinen potentiaali ja suorituskyky on. Uskon että meidän jokaisen keho on suunniteltu toimimaan täydellisesti ja sen tason haluan kokea.

Suolaa, suolaa, enemmän suolaa..

Muistan lapsuudestani erään tv-taikurin hokeman:"Suolaa, suolaa, enemmän suolaa!" Tuolloin ei ollut kyse ruuasta vaan siitä että kämmeneen piilotettu kolikko saatiin katoamaan kun sen päälle "ripoteltiin suolaa". Taika onnistui joka kerta ja suola oli pienen tytön mielestä ihana ihmeaine. Elintarviketeollisuus on ottanut saman hokeman omakseen sikäli että kaikessa tuntuu nykypäivänä olevan niin suolaa kuin sokeria.

Suola itsessään ei ole mikään paha mörkö. Elimistömme tarvitsee sitä toimiakseen oikein. Tarvitsemme sitä elektrolyyttinä hermoston impulssien välittäjänä, samoin solumme tarvitsevat sitä voidakseen sitoa nestettä, puhumattakaan kaikesta muusta elimistön toiminnasta. Suolaliuosta annetaan nesteytyksessä, verenhukassa ja sillä huuhdellaan elimistöä lisämunuaisen häiriöissä puhumattakaan monista muista hoitotoimenpiteistä. Tosiasiassa elimistömme tarvitsee suolaa toimiakseen vain 1,5 grammaa vuorokaudessa (eli 0,6 grammaa natriumia), sillä normaalitilanteessa elimistön suolamäärä pysyy suhtellisen vakiona suolan varastoituessa elimistöön. Saamme suolaa kuitenkin moninkertaisia määriä päivittäisen ruuan mukana. Suolan/natriumin lisäksi elimistömme tarvitsee toimiakseen myös monia muita mineraaleja ja hivenaineita.

On olemassa suolaa ja "suolaa". Elintarviketeollisuus käyttää lähinnä puhdistettua, raffinoitua, valkaistua suolaa. Raffinointi poistaa suolasta muut mineraalit ja hivenaineet, jättäen jäljelle vain kiteisen natriumin. Lisäksi pöytä-/ruokasuolaan lisätään jodi (kaliumjodidi, kaliumjodaatti), sekä paakkuuntumisen estoaine (E535 natriumferrosyanidi). Pieni kemisti minussa heräsi ja tutkailin hieman lisää taustatietoa kaliumjodidista ja kaliumjodaatista. Kävi ilmi että ihmiskeho hyödyntää jodidi-ionin tyroksiinin valmistukseen, mutta jodaatti joka on epäorgaaninen yhdiste, keho ei käytännössä saa irti mitään hyödyllistä, sillä se ei kykene tuota pilkkomaan hyödynnettävään muotoon. Eli käytännössä puhdistettu ruokasuola jossa on natriumferrosyanidi ja kaliumjodaatti, siinä ei ole yhtikäs mitään hyvää ja hyödyllistä kehollemme. Tämä huomio kertoikin sen miksi ruokasuola toimii niin etana karkoitteena kasvimaalla kuin häätämässä muurahaisia sisätiloista. Muurahaisille riitti kun ripotti reitille suolaa ja parissa päivässä liikenne oli lakannut. Ilmeisesti kantoivat kiteitä pesään ja saivat syanidimyrkytyksen.

Jotta suolasta olisi keholle sen kaipaamaa hyötyä, suosittelen mielummin valitsemaan puhdistamattomia versioita niin meri- kuin vuorisuolasta. Niiden paremmuudesta en tee vertailua, sillä tämä lista on jo hyvin kartoittanut niiden mineraali ja hivenainepitoisuuksia. Omasta ruokakaapista löytyy sekä Delivon Del mare harmaa merisuola, joka pussin mukaan on haihdutuksen jälkeen kerätty käsin savikerroksen päältä, ja Masajon Ruususuola joka louhitaan käsin Bolivian vuoristossa. Näiden maku eroaa hieman toisistaan, ja valitsen yleensä käyttämäni suolan sen mukaan mitä olen kokkaamassa. Merisuola sopii paremmin kalan kanssa ja mielestäni ruususuola korostaa paremmin kasvisten makua.

Viimeisen puolen vuoden aikana suolapurkki on ollut käsissäni vajaan kymmenkunta kertaa, sillä sen jälkeen kun syyskuussa kävin läpi CellReset®-Kehokuurin ja elin kuukauden täysin vailla millään muotoa lisättyä suolaa, huomasin ruuan maistuvan huomattavasti paremmalta kun maustamiseen käyttää mausteita eikä suolaa. Palautettuani kuurin jälkeen ruuanvalmistukseeni joitakin teollisiavalmisteita, olen huomannut niiden olevan järjettömän suolaisia.

Mielenkiintoni heräsi sen suhteen paljonko normaaliksi luokitellusta ruuasta kertyy päivässä suolaa? Tarvitsemme siis vain 1,5 g suolaa (0,6 g natriumia). Suolan saannin yläraja suositus on nykyään 5g/vrk. Tein mielenkiinnosta muutamia huomioita siitä mitä omasta keittiöstä löytyi: Oululaisen jälkiuuni palat sisältävät yhdessä viipaleessa 0,4 grammaa suolaa. Maininta kertoo suolan olevan merisuolaa, mutta ei sitä onko kyseessä puhdistettu vai puhdistamaton. Eli jos syön 4 viipaletta leipää (eli 2 paria) niin minimi on saavutettu, eikä siihen ole vielä edes laskettu päälle voideltua voita. Normaalisuolaisessa voissa suolaa on 1,5g/100g eli teelusikallisessa jonka lasketaan olevan kerta-annos 5 gramman painoisena on suolaa 0,075g. Eli jos syön kolme leipää joiden päälle sipaisen kullekin teelusikallisen voita, olen saanut jo 1,425 grammaa suolaa. Jos päälle haluaa vielä laittaa juustoa (kaapista löytyi Polar 15 jossa suolapitoisuus oli 1,5%, eli 700 gramman pala sisältää siis 10,5 grammaa suolaa, toivottavasti kukaan nyt ei koko juustoa kerralla syö... Tai jos vahditaan niitä linjoja niin leivän päällehän valitaan silloin todennököisesti keittokinkku. HKn keittokinkkupaketti kertoo yhden viipaleen painavan noin 6 grammaa ja sisältävän 0,1 grammaa suolaa..

Eli jos mietimme täyttyykö kehomme kaipaama natriumin tarve (0,6 g/vrk) ilman lisättyä suolaa, kertoo esimerkiksi finelli.fi sivusto 17% naudan jauhelihan sisältävän 0,056 g natriumia /100g. Naudan paistin vastaava arvo oli 0,041.Broileri sisälsi 0,051g/100g ja lehtisalaatistakin saamme jo 0,023 g/100g.. Eli tällä perusteella uskallan vahvasti väittää ettei kukaan kuole suolan tai natriumin puutteeseen vaikkei sitä koskaan lisäisi ruokaan missään muodossa.

Haastankin nyt jokaisen blogin lukijan edes yhtenä päivänä pitämään kirjaa paljonko saa elimistöönsä lisättyä suolaa, joko käyttämällä elintarvikkeita joiden valmistukseen on käytetty suolaa (esim voi, juusto, makkarat) tai lisäämällä ateriakastikkeita, ketsupia, sinappia tms jossa on suolaa. Puhumattakaan sitten tietysti valmisaterioista joiden suolapitoisuus taitaa olla ihan omaa luokkaansa (niiden kohdalta en pääse asiaa tarkistamaan kun ei kaapista tuotteita löydy). Uskoisin että moni tulee hämmästymään tulosta samalla tavoin kuin itse siitä järkytyin.

En siis suinkaan sano että suolasta tulisi luopua täysin, ei todellakaan. Ja silloin kun elimistö kuluttaa natriumia enemmän (urheilu tai muu voimakasta hikoilua aiheuttava tekijä) on tietenkin varantoja tasapainotettava, ja itse olen kokenut kesän helteissä hyödylliseksi solen tai yksinkertaisesti muutaman harmaan merisuolarakeen tipauttamisen vesipulloon treenijuomana.

Paaston aikaan

Perinteisesti ajateltuna laskiaisesta alkaa paaston aika, joka jatkuu sitten pääsiäiseen asti. Vaikkein ajatukseni kaiken suhteen ole raamatun mukainen, niin paastoamista olen aina ajatellut ihmiseen ohjelmoituna toimintona. Meidän kehomme kaipaa puhdistumista, tyhjentymistä talven ruokavalion jäljiltä. Talvella tulee usein syötyä huomattavasti raskaampaa ruokaa kuin lämpimänä kesäkautena. Elimistö kun kaipaa pakkasiin lisää polttoainetta, lämmikettä.

Miksi sitten paastoamista pidetään usein "viherpiipertäjien ja hihhuleiden" hommina? Onko meidät kyllästetty niin ajatuksella että elimistömme ei selviä ilman ruokaa tai juomaa? Katsoin yle areenasta dokumentin paastoamisesta. (dokkari on katsottavissa maaliskuun loppupuolelle asti). Ohjelmassa esiteltiin useampia paastoja, rankkoja versioita joita voi tehdä vain lääkärin valvovan silmän alla (vesipaasto) ja jokaisen kohdalla oli selkeästi havaittavia vaikutuksia elimistön toimintaan ja terveydentilaan. Esimerkiksi reuma oli selkeästi sellainen johon paasto vaikutti, metabolisesta oireyhtymästä puhumattakaan. Ja mikä mielenkiintoisinta, kun oli puhe syövän hoidosta solumyrkyillä, oli selkeästi todettu paaston, ennen hoitojaksoa, vähentävän solumyrkkyjen tuottamia sivuvaikutuksia kuten pahoinvointia.

Valitettavan moni havahtuu omaan terveyteensä vasta siinä vaiheessa kun jotain on jo pielessä. Silloin usein hakeudumme lääkäriin ja vasta silloin kiinnitämme huomiota ruokavalioon ja siihen kuinka elimistömme toimii. Jos ajatellaan ihmisen aikanaan eläneen niin että ruoka piti ensin itse saada kiinni tai kerätä pellolta ja metsistä, on melko automaattista olettaa keväällä syödyn lähinnä satunnaista vaaleaa proteiinia (kalaa ja lintuja), vihannesten, kasvisten ja marjojen säilyvyys kun on ollut varsin heikkoa ajalla jolloin elettiin luolissa. Eli elimistömme on rakentunut kevään puhdistumaan talven rasvaisemmasta ja raskaammasta ruokavaliosta (juurekset ja suurriistan liha). Voin hyvin myös kuvitella kevään lopun sujuneen juoden hunaja-teetä, yrtit kun säilyivät kuivattuna ja muita teeaineita sai ympäri vuoden. Hunajakin on luonnostaan säilyvää ja sen energiamäärä auttaa jaksamaan yllättävän hyvin.

Monet paastoavat kristillisen paaston aikaan, eli juuri ennen pääsiäistä. Useilla on silloin ohjelmassa nestepaasto jolloin juodaan erilaisia vihannesmehuja, toiset puolestaan nauttivat pussikeittoja ja todella extremet nauttivat vain vettä ja vaahterasiirappia/hunajaa. Monet paaston kokeilleet ovat kokeneet siihen liittyvät päänsäryt, vatsaoireet ja "höntin olon". Jo parin päivän paasto antaa elimistölle lepotauon arjen ruuansulatusurakasta, mutta keskimäärin viikko tarvitaan siihen että terveydelliset vaikutukset alkavat näkyä. Raamatun mukaan paaston aika on 40 vuorokautta. Sen vaikutus terveyteen on jo huomattava, sillä kuta pidemmän aikaa elimistö joutuu tuottamaan ravinnon itselleen kropasta itsestään, sitä tehokkaammin soluvälit puhdistuvat ja solutason aineenvaihdunta tehostuu. Miksi sitten ei suositella yksinkertaisesti venäläisen-paastoklinikan ohjetta juoda pelkkää vettä määrätty aika jotta tulokset syntyvät? Meidän elimistömme kun reagoi myös niin että se ajautuu "hälytystilaan" siinä vaiheessa kun ruuan saannissa tulee muutosta. Seurauksena ovat rytmihäiriöt, pahoinvointi, krampit ja muut "vieroitusoireet". Näiden oireiden taustalla on aina jokin terveydentilan häiriö, oire itsessään ei välttämättä ole mitenkään hengenvaarallinen, vain epämiellyttävä, mutta jos ihminen ei tunne omaa kehoaan, eikä tiedä kuinka tilanne tulisi korjata tällaisen oireen ilmaantuessa, silloin seuraukset voivat olla kohtalokkaita.

Katsoessani tuota paastoamisen ohjelmaa löysin sieltä aivan samat elementit jotka toteutuvat myös valmentamassani CellReset-elämäntapamuutoksessa. Vastaavat oireet saavat helpotusta kuin paaston kautta, kehon puhdistuminen lisää energiaa ja samalla kehoon annetaan tarvittavat vitamiinit, mineraalit ja hivenaineet sekä aminohapot joita keho tarvitsee kyetäkseen rakentamaan uusia soluja ja aktivoimaan olemassa olevien solujen toiminnan. CR vaikuttaa samalla tavoin hormoonitoimintaan käynnistäen niiden hormoonien toiminnan jotka riittämättömän ravinnon, väärän tyylisen ruokailurytmin tai muuten elimistöä stressaavien elintapojen takia ovat "lukittuneet" kieltäytymällä toimimasta kuten asiaan kuuluu. Verrattuna esimerkiksi vesipaastoon tai "low calorie dietteihin" CellReset antaa keholle jatkuvasti polttoainetta, aivan normaalin ruuan muodossa, mutta jaksotettuna niin että keho samalla polttaa turhat rasvavarannot kropasta ja tehostaa solutason aineenvaihduntaa. Lisäksi optimoidut ravintolisät huolehtivat siitä että keho saa kaiken sen mitä tarvitsee voidakseen lisätä energiantuotantoa ja vaikuttaa näin myös energisyyteen ja jaksamiseen.

Minä aloitin tämän kevään 28 päivän kehon uudelleenohjelmoinnin tänään. Jos haluat tehdä huolellisen kevätsiivouksen kehossasi, poistaen pitkään jyllänneen flunssan, toistuvat poskiontelotulehdukset, parantaa vatsan toimintaa, hankkiutua eroon talven mittaan kertyneistä kiloista... Tai jos haluat vain olla energisempi, saada parempia tuloksia urheilurintamalla tai kaipaat vain parempaa yöunta, ota yhteyttä niin kerron millaisella puhdistuskuurilla sinä voit kohdata tulevan kesän huomattavasti pirteämpänä, energisempänä ja terveempänä.

Mitä löytyy lautaselta?

Olen aina rakastanut hyvää ruokaa. Rakkaimmat muistot lapsuudesta liittyivät niihin hetkiin jolloin kokoonnuttiin sukulaisten kanssa joko joulupöytään tai rapujuhliin. Tai kesällä naapureiden kanssa yhdessä vietetyt grillijuhlat. En muista sitä oliko silloin minulle se ruoka varsinaisesti SE juttu, vai oliko suurempi merkitys sillä että paikalla oli iso joukko rakkaita ihmisiä ja fiilis hyväntuulinen.

Muistan kuitenkin sen että ruoka oli aina hyvää. Isoäitini ruuat olivat herkullisia ja mikäli oikein muistan niin pitkälle myös terveellisiä. Naapuruston grillijuhlien ruoka ei ehkä ollut sitä terveellisintä mutta taatusti herkullisimmasta päästä. Olen lapsesta asti saanut kokea makuelämyksiä maailmalta. Isovanhempani matkustelivat suht paljon ja toivat tullessaan sitten aina paikallisia herkkuja. Moni sellainen makuelämys joka minulle tuo lapsuuden mieleen on sellainen joita tiedän joidenkin lapsuusajan ystävieni kokeneen vasta aikuisella iällä (elleivät sitten vierailleet meillä juuri oikeaan aikaan). Silti olen pitkälle kasvanut perinteisen suomalaisen kotiruuan varassa. Perunalaatikko, karjalanpaisti, makaroonilaatikko, keittoperunat ja makkara- tai jauhelihakastike ovat tuttuakin tutumpia.

Ruuan suhteen olen oppinut myös sen millaisen vaivan vaatii että se peruna sinne ruokapöytään saadaan ja kantanut lukemattomat vesiämpärit, ruokaämpärit ja heinäpaalit elikoiden eteen, jotta sitä lihaakin on pöydässä ollut. Samoin olen soutanut ja huovannut tarpeen mukaan jotta verkot on saatu vesille ja saatu sitten myös ylöskin vedestä. Kalankin otan eteeni mieluiten vielä sätkivänä (tai no jos rehellisiä ollaan niin vastaperattuna). Opin siis pienestä pitäen miten ruoka tuotetaan ja kuinka siitä valmistetaan syömäkelpoista.

Jossain vaiheessa elämä muuttui muka niin hektiseksi ettei ruokailuun ehtinyt tai halunnut kiinnittää huomiota. En niinkään voi sanoa langenneeni pikaruokaan. Siitä piti oirehtiva elimistöni huolen. Hampurilainen on hyvin harvinainen herkku minun lautasellani. Ja yleensä silloinkin voin liki 90% varmuudella varautua siihen että elimistöni, tai lähinnä vatsani esittää protestoivan vastalauseen kipuilun tai turvotuksen muodossa. Einespitsat, valmiit mikroateriat ja helposti ja nopeasti valmistellut puolivalmisteet olivat jossain vaiheessa hitti. Helppoa ja nopeaa? Kyllä. Ravitsevaa ja terveellistä? Ei todellakaan. Ja tietysti opiskelijan budjetti huolehti jossain vaiheessa myös siitä ettei ruoka ollut välttämättä se johon rahaa olisi eniten halunnut käyttää, joten silloin tulivat erittäin tutuksi nuudelit, makarooni, riisi ja kaikki muukin nopeasti ja edullisesti täyttävä ruoka. Huono puolihan oli toki se ettei niiden ravintoarvo ollut mitenkään merkittävä.

Näiden terveen elämän etsimisen vuosieni aikana olen entistä enemmän kiinnittänyt huomiota siihen mitä lautaselleni laitan. Olen esimerkiksi äärimmäisen huono ravintolassa kävijä. Johtuen aivan siitä yksinkertaisesta syystä että tiedän olevani niin hyvä ruuanlaittaja, että ravintolan tarjoamat makuelämykset ovat usein tuottaneet pettymyksen. Toki positiivisiakin yllätyksiä on vastaan tullut. Ja varsinkin etnisemmät ruuat ovat sellaiset joiden kohdalla voin vielä luottaa ravintolan kokin omaavan enemmän taitoa hyppysissään kuin itselläni on. Toinen syy on se että kun laitan ruuan itse, voin luottaa siihen että sen raaka-aineet ovat sellaiset joita elimistöni sietää.

Kehokuurin jälkeen olen tosin päässyt toteamaan sen ettei elimistöni reagointi olekaan itsestäänselvää, tai sen reagoimattomuus. Mausteet joita aikanaan lääkäri kehoitti välttämään vatsakatarrin kanssa ovat juuri niitä joiden kanssa elimistö tuntuu nykyään voivan erittäin hyvin, eikä negatiivisia reaktioita ilmene. Nykyään käytänkin runsaasti paprikaa, chiliä, valkosipulia, inkivääriä, pippureita ja etikkaa. Eli juuri kaikkea sitä mitä lääkäri aikanaan varoitteli. Kaikki nämä ovat sellaisia jotka tehostavat ruuansulatusta, joten elimistöni polttaa ravinnon tehokkaammin ja saan ruuasta parhaalla tavalla kaikki ravintoaineet irti. Toki käytän runsaasti myös erilaisia yrttejä sekä sitruunamehua sekä todellakin reilusti mm oliiviöljyä, kookosöljyä ja jopa ihan voita. Kauhean vaarallisia ruoka-aineita sanovat jotkut. Tosiasia kuitenkin on että ihminen tarvitsee rasvaa jotta rasvaliukoiset vitamiinit voivat sulahtaa elimistön käytettäviksi. Vastaavasti kehoni tuntuu esittävän vastaväitteitä sellaisille ruoka-aineille joita ennen olen sietänyt ongelmitta, kuten porkkana ja banaani.

Olen viime aikoina karsinut ruokavaliostani jokseenkin täysin valkaistut jauhot, sokerit ja ylipäätään kaiken edes puolivalmisteeksi tehdyn. Lihat hankin ilman marinointia ja kalat tosiaan mieluiten tuoretiskiltä jos ei ole mahdollisuutta kalastaa itse. Kasvikset löytyvät mieluiten kotimaisista, vaikka täytyy myöntää että eräs herkkuni on espanjalainen miniluumutomaatti. Ne ovat makeita ja niiiin herkullisia.

Nyt kun kehoni on puhdistunut kuurin kanssa olen alkanut kiinnittää entistä enemmän huomiota niihin ruoka-aineisiin joille elimistöni tuntuu reagoivan viiveellä tai johtuen ruoka-aineiden yhdistelmistä. Sain tovi takaperin vinkin testistä jolla verestä voidaan mitata vasta-aineet myös niille ruoka-aineille joille elimistö ei reagoi välittömästi. Onneksi tiedustelulla Helsingistä löytyi paikka jossa testin voi käydä tekemässä, joten nyt mielenkiinnolla odottelen sitä hetkeä kun pääsen testin ottamaan ja varsinkin sitä että saan tulokset. Veikkaanpa että sen jälkeen lautaselle löytyy vain niitä raaka-aineita joiden kanssa elimistöni on ystävä. Sillä sen jälkeen loppuvat ainakin ruuan aiheuttamat selittämättömät reagoinnit, turvotukset ja vatsanväänteet. Sain myös kuulla tämän testin olevan avain onneen niille joille mikään dietti ei muuten ole purrut. Sillä jos elimistöön jatkuvasti laitetaan ruoka-aineita joita elimistö ei siedä, aiheuttaa se päättymättömän tulehdustilan kehossa joka voi sitten osaltaan aiheuttaa myös turvotusta ja ylipainoa..

Pysykää kuulolla, lisätietoa seuraa kunhan olen itse kokemusta rikkaampi.

Tekeekö työsi sinut onnelliseksi?

Olen viime päivinä saanut kokea upeita onnen hetkiä työni parissa. Olen siinä todellakin etuoikeutetussa asemassa että teen työtä jota rakastan, joka palkitsee ja joka todellakin tuottaa iloa ja onnea niin omaan kuin ympärilläni olevien ihmisten elämään.

Valitettavan moni työskentelee vain kyetäkseen selviytymään päivittäisistä menoista tai rahoittaakseen sen tekemisen mitä rakastaa, eli harrastuksensa. Itselleni työn tärkein elementti on se kuinka suuresti se ruokkii intohimoani. Kun asiakas kertoo siitä, kuinka avullani on kyennyt saavuttamaan jotain sellaista johon uskomisen oli jo jokseenkin haudannut mahdottomana, se sytyttää itselleni kerta toisensa jälkeen vahvemman palon siihen mitä teen. Olen äärimmäisen kiitollinen jokaisesta jonka elämään olen voinut vaikuttaa positiivisesti. Jokaisesta jonka terveydentila ja mieliala on kohentunut sillä mitä teen. Jokaisesta jonka itseluottamus on parantunut, jokaisesta joka rakastaa peilikuvaansa hitusen enemmän jostakin sellaisesta syystä johon olen voinut vaikuttaa. En riemuitse näistä sen takia että saan kiitosta, vaan riemuitsen siksi että näen, kuulen ja tunnen kuinka paljon paremmin nämä ihmiset voivat ja olen onnellinen heidän jokaisen puolesta. Minulle tämä "sydämen palkka" on työni tärkein asia, toisena on se kasvu ja kehitys mitä itsessäni koen työni myötä ja vasta sen jälkeen tulee se mitä kassaan kilahtaa.

"Työ on sarja nälän aiheuttamia pakkoliikkeitä."
En muista kuka viisas näin on asian esittänyt, mutta monen kohdalla se pitää paikkansa, valitettavasti. Jokaisessa työssä on omat mahdollisuutensa intohimoon ja rakkauteen sitä kohtaan mitä tekee. Toisinaan puhutaan myös työn palkitsevuudesta, ja moni ajattelee silloin sitä millaisen palkan työstä saa tai kuinka työnantaja huomioi saavutuksista. Todellinen palkitsevuus on kuitenkin sitä että työpäivän päätteeksi ryntäät kotiin intoa puhkuen kertomaan millaisen onnistumisen kokemuksen olet sen päivän aikana saanut. Tämä palkitsevuus tulisi ilmetä ihan joka ikisessä työssä.

Kirjailija Joe Vitalie kertoi eräässä haastattelussa putkimiehestä jonka oli kohdannut hotellissa.  Hotellihuoneen viemäri oli tukossa ja paikalle tuli tämä putkimies avaamaan tukosta. Mies oli intohimoinen omaa työtään kohtaan. Hän tunsi sen aikakauden rakennusten viemärit ja tiesi mitkä olivat yleisimmät ongelmat niissä. Putkimiehellä oli kuulemma lapsenomainen innostus perehtyä siihen millainen tukos putkista löytyi ja kaikesta näki että hän oli paras siinä mitä teki. Moni meistä ei rakasta viemäreiden rassaamista, saatamme pitää työtä epämiellyttävänä ja likaisena, emmekä saa siitä mitään tyydytystä (no tietysti sen että viemäri vetää taas). Moni "rööriroope" tekee työtään vain palkan takia, kokematta näitä innostuksen hetkiä. Moni kokee myös sen ettei juuri tästä syystä koe suurta intoa suunnata työmaalle, vaan elää mielummin elämäänsä seuraavaa viikonloppua odottaen, seuraavaa lomaa odottaen. Kuinka onnellinen elämässään voi ollakaan tämä putkimies, sillä hänelle jokainen työpäivä on innostunut seikkailu jonka aikana voi odottaa sitä millainen yllätys seuraavan tukoksen yhteydessä löytyy.

Jos et koe omassa työssäsi samaa innostusta ja intohimoa kuin minä tai tämä putkimies, on sinun ehkä syytä miettiä tekeekö työsi sinut onnelliseksi? Vai onko se vain sarja nälän aiheuttamia pakkoliikkeitä? Ellet työskentele intohimoisella alalla, kehoitan käyttämään pienen tovin miettien seuraavia kysymyksiä:

1.Mikä saa sinut innostumaan?
Mieti minkä tekeminen on sellaista että uppoudut siihen täysin, huomaamatta ajan kulumista, tai mistä puhuessa intoudut täydellisesti ja kerrot muille enemmän kuin heitä kiinnostaa tietääkään.
* Mitä tekisit jos saisit lotton päävoiton? Mihin keskittyisit silloin? Mitä tekisit?
* Mistä puhut kavereillesi silloin kun tapaat heidät rentoutumisen merkeissä? Intoiletko lapsistasi, uusista stereoista vai kerrotko viimeisimmästä sukellusmatkastasi?
Joillekin intohimo voi olla laskelmien teko, numeroiden pyörittely ja todennäköisyyksien laskeminen. Joku toinen kokee intohimoa ruuan valmistukseen ja "hifistelee" eksoottisten mausteiden tai sekuntikellon kanssa valmistusaikojen parissa. Joku elää joka hetken kameran linssin läpi jne jne jne. Mieti mikä on se mikä vie sinut mennessään jos vain annat sille mahdollisuuden.

2.Mikä on ollut elämäsi suuri kipupiste, käännekohta?
Mieti mikä on ollut se taakka joka on tuntunut musertavan elämäsi. Mitä teit että sait muutoksen aikaiseksi? Mikä sai sinut muuttamaan asioita? Mitä teit ensimmäiseksi jotta muutos käynnistyi?
Saatamme jumiutua omaan elämäämme vain koska se on tuttua ja turvallista. Jos meillä on elämässä ollut jokin rankka kokemus (sairastuminen, kurja lapsuus, koulukiusaamista tms) ja olemme selvinneet siitä kokemuksesta voittajina, tiedät jo alitajuisesti mitä vaaditaan muutokseen elämässä. Tämän ajatuksen kautta tunnistat myös sen pienen kalvavan tunteen sisuksissa joka kertoo jos et ole onnellinen tämänhetkisessä elämässäsi.

3. Mitä maailma tarvitsee?
Kaikki tietävät mitkä asiat yhteiskunnassa ovat pielessä, mutta harva osaa kertoa miten näitä muutetaan paremmaksi. Onko sinulla ajatuksia siitä miten ratkottaisiin työttömyys, vanhustenhoito, päihdeongelmat. Tai kuinka voisimme hankiutua täysin eroon fossiilisista polttoaineista tai vähentää arkipäivän hiilijalanjälkeä?
Kotisohvan pelle pelottomille on tarvetta ja kysyntää ja silloin kun jaamme ajatuksemme, tietotaitomme ja osaamisemme muille, voi jokainen keskittyä siihen missä on hyvä, mitä rakastaa ja mikä tekee onnelliseksi.

4. Kohtaa pelkosi ja aloita jo!
Moni on miettinyt jo vuosia mitä haluaisi tehdä elämässään, mutta jokin pelko on pidätellyt. Moni miettii, että sitten kun sitä tai tätä teen tämän mitä rakastan. Miksi odottaa? Jos se että odotat sitku-päivää on se jokin joka kantaa sinua elämässä seuraavaan päivään, älä hyvä ihminen odota enään! Voi olla että huomista ei enää tulekaan ja se elämä jota koko ikäsi olet odottanut ei ehdi alkaa ennenkuin kuolet. Kohtaa pelkosi ja tee elämästäsi elämisen arvoinen! Ei odottamalla vaan elämällä. Joe Vitalie sanoo:"Siitä luolasta jota eniten pelkäät löydät suurimman aarteesi!" Eli mene sitä suurinta pelkoasi kohden ja löydät sen mikä on sinulle elämäsi tärkein jalokivi. Jos pelkäät sitä että sinulle sanotaan "Ei!" silloin kun kerrot ideastasi, on sinun tarjottava maailmalle mahdollisuus sanoa sinulle "Ei!". Jos et anna sitä mahdollisuutta, kertoo se ettet ole vienyt unelmaasi eteenpäin. Sinun ei tarvitse suinkaan heittäytyä holtittomaksi ja alkaa tehdä pelkästään asioita joita pelkäät, ei todellakaan. Mutta jos mielessäsi on se jokin asia joka on jarruttanut sinua tekemästä sitä mitä sydämessäsi koet omaksi jutuksesi, anna sille mahdollisuus ja ota se riski että joudut todellakin kasvokkain suurimman pelkosi kanssa. Se pelko on kuitenkin korviesi välissä. Jos et uskalla ottaa riskiä että voit joutua kohtaamaan sen, silloin pelkosi on voittanut sinut. Jos haastat pelkosi kohteen, voi olla että se tulee aina ja ikuisesti pakenemaan sinua, etkä koskaan joudu kohtaamaan sitä pelkäämääsi "Ei!"-vastausta. Ja jos kohtaatkin, saatat huomata ettei se todellisuudessa ollut lainkaan niin pelottava kuin sen mielikuva korviesi välissä.

Minä rakastan työtäni kauneuden ja hyvinvoinnin parissa. Minulle se on suuren intohimon lähde kun näen kuinka ihmisen kokonaisvaltainen hyvinvointi paranee hänen löytäessä ratkaisun yhteen elämänsä ongelmakohtaan ja muutoksen edetessä lumipalloefektinä laajemmalle ja laajemmalle. Joskus se ensimmäinen ratkaistu ongelma on ihon epäpuhtaus, joskus energian puute, joskus allergia, joskus osaamattomuus tehdä silmämeikki kuten haluaisi ja joskus ylipaino. Kaikkiin näihin ja lukemattomiin muihin ongelmakohtiin on ratkaisu löytynyt ja kaikista oman elämänsä "rumista ankanpoikasista" on kuoriutunut niin sisäisesti kuin ulkoisesti upeita kaunottaria. Joskus muutos on pienen pieni, joskus koko elämän mullistava, mutta aina yhtä oleellinen ja tärkeä, merkityksellinen juuri sille ihmiselle, juuri siinä elämän tilanteessa. Juuri siksi rakastan työtäni niin suunnattomasti. Ja jos sinä tunnet syvällä sydämessäsi että tämä olisi myös sinun juttusi tällaisena tai joltain osa-alueelta, ota ihmeessä yhteyttä niin kerron kuinka voit lähteä tekemään työksesi tätä mitä minäkin teen.

Terveyden vai sairaudenhoitoa?

Häts-hii!! Terveydeksi!

Hoidatko sinä terveyttä vai sairautta? Kuinka moni työelämässä oleva luokittelee olevansa lähestulkoon korvaamaton sairastuessaan? Kuinka moni rämpii työpaikalle vaikka nenä vuotaa, aivastelee ja niiskuttaa? Tai jos on vain vähän lämpöä, kurkkua kaihertaa? Tai vaikka vatsassa pikkaisen kiertää ja on käynyt vasta vain kerran oksentamassa tai viettänyt aamulla tunnin pidempään pöntöllä sisuksiaan tyhjentämässä..?

Jostain kumman syystä työelämässä on vallalla ajatus ettei sairaslomapäivää voi pitää ellei ole pää kainalossa ja täydellisen kykenemätön hoitamaan työtehtäviään. Myönnän sen, olin itse työntekijänä pitkään samanlainen. En halunnut saattaa työkavereita pulaan ilmoittamalla olevani sairas, vaan raahauduin puolikuntoisena töihin ja vieläpä vastustelin siinä vaiheessa kun työkaverit "pakottivat" kotiin lepäämään.

Siirryttyäni täysin yksityisyrittäjäksi on menttaliteettini sairaana työskentelyyn muuttunut radikaalisti. Nyt heti kokiessani elimistössäni vähänkin merkkejä sairauden ensi oireista, siirrän saman tien mahdollisuuksien mukaan päivän töitä niin että voin levätä sen ensimmäisen oireilupäivän. Aina tähän ei ole mahdollisuutta. Joskus se flunssa on minullekin iskenyt niin vauhdilla että aamulla olen lähtenyt päivän puuhiin täysin kunnossa ja päivän mittaan ylleni on vyörynyt infernaalinen flunssa kuumeineen. Silloin olen sen päivän kitunut ja hoitanut hommat joita en ole voinut siirtää, ja tyhjentänyt sitten kalenterin seuraavan päivän osalta kokonaan.

Olen itse todennut, että lyhennän sairauden kestoa viikosta parista tällä tavoin päivään pariin. Toisekseen näin toimiessani en kulje tuolla ihmisten keskuudessa tartuttamassa tautia kaikkiin kenet tapaan. Minulla yksityisyrittäjänä ei ole yksinkertaisesti aikaa ja varaa sairastaa. Siksi mielummin ylläpidän terveyttäni kuin hoidan sairautta.

Aina silloin kun elimistö antaa varoitusmerkkejä sairaudesta, on se myös muistutus siitä että en ole huolehtinut itsestäni täydellä teholla. Se että harrastan liikuntaa lähes päivittäin, syön pääsääntöisesti terveellisesti, huolehdin siitä että elimistöni saa kaipaamansa vitamiinit, mineraalit ja hivenaineet ja pyrin nukkumaan riittävästi. Silti välillä minullakin on stressaavampi jakso tai uppoudun niin innoissani johonkin tekemiseen että unohdan itseni. Jos elimistö tavalla tai toisella ylirasittuu, löytää se ainoan keinon saada huomioni painamalla "paniikkinappulaa" eli puskemalla ulos jonkun sairauden oireen. Onneksi olen opetellut kuuntelemaan elimistöni varoitusmerkkejä, enkä juurikaan enää ajattele että "hoidan vielä tämän ja tuon ja sitten voin sairastaa". Ei, vaan mielummin reagoin oireeseen heti ja annan elimistölle sen kaipaavan lepohetken heti. Silloin tiedän voivani kiihdyttää uudestaan täyteen vauhtiin jo parissa päivässä. Jos syystä tai toisesta joudun väkisin paahtamaan varoitusmerkeistä välittämättä, tiedän joutuvani maksamaan siitä kalliimman hinnan kun elimistö joutuu tekemään enemmän töitä korjatakseen aiheutuneet vauriot.

Mielestäni elimistömme on erittäin fiksusti rakennettu. Oma ikäluokkani varmaankin muistaa 80-luvulla televisiossa tulleen Olipa kerran elämä-piirrossarjan (on tuo kai tullut useampaan otteeseen uusintana sen jälkeen). Muistan kuinka sarjassa esitettiin esimerkiksi valkosolujen toiminta. Kuinka nämä suonistomme "poliisit" partioivat sisuksissamme ja löytäessään sitten tunkeutujan (virus, pöpö) eliminoivat sen. Omassa mielessäni näen elimistössäni parveilevat poliisit ja niiden yrityksen pitää elimistö puhtaana tunkeutujista. Me kaikki tiedämme mitä tapahtuu silloin jos jostain osa-alueesta yhteiskunnasta vähennetään määrärahoja: Hommat yritetään hoitaa yhtä hyvin kuin ennenkin, mutta pikkuhiljaa on pakko karsia jostain. Joten jos elimistöni kaikki palikat eivät ole tasapainossa ja tunkeutuja pääsee elimistööni, mitä silloin tapahtuu? Määrärahojen puutteesta johtuen poliiseja ei ole riittävästi partioimassa ja koska huomio suunnataan sinne mihin oma toimintani sen käskee, eli työn tekemiseen, sinnittelyyn, pääsevät tunkeutujat tekemään tuhoja ilman että poliisit voisivat koko voimallaan puolustaa elimistöäni. Vasta sitten kun maltan asettua lepäämään, antaa keholle mahdollisuuden suunnata koko huomionsa tunkeutujiin, vasta silloin pääsen paranemaan.

Tästä syystä olen itse valinnut sen että suon itselleni "lorvipäivän" heti kun on vähänkin sellainen olo etten ole täydessä iskussa. Uskoisin tämän tavan tuovan suuremmillekin yrityksille ja yhteiskunnalle säästöjä pidemmällä aikavälillä kun annetaan ihmisten kuunnella kehoaan ja toimia sen parhaaksi. Näin vältettäisiin pitkittyneet sairaslomat, turha stressi ja kiristynyt ilmapiiri työpaikalla. Kun sen sijaan että paheksutaan sitä joka ottaa saikkupäivän sairastumisen alkupuolella paheksuttaisiinkin sitä joka tulee sairaana töihin muita tartuttamaan. Tällä katkeaisivat flunssakierteet, vähenisivät turhat antibioottikuurit ja ihmisten vastustuskyky vahvistuisi. Sitäpaitsi on huomattavasti mieltä piristävämpää pitää itsensä hemmottelupäivä silloin kun on vain vähän poissa parhaasta terästä, sen sijaan että sitten makaa sängyn pohjalla raatona ja kykenemättömänä tekemään yhtään mitään muuta kuin nukkumaan lääketokkurassa.

Ai niin, tällä omalla tavallani hoitaa terveyttä sairauden sijaan on ollut se seuraus että viimeisen vuoden aikana olen ottanut tasan yhden särkylääkkeen, poikkeukselliseen repivään päänsärkyyn. Muuten kaikki "sairastumiseni" on menneet ohi päivässä parissa vitamiinien yliannostuksilla ja lepäilyllä hyvän kirjan tai elokuvien seurassa. Ja tietenkin yksi suunnattoman parantava elementti on sohvalla viereen, lämpöpatteriksi, käpertyvä vinttikoira. <3

Mistä tämä ajatus nyt nousikaan mieleen? No tietenkin siitä että tänään on ollut tuollainen lorviaamu. Aamutreenit jäivät väliin kun herätessä oli hieman sellainen olo että flunssa yrittää kimppuun. Olen viettänyt pitkää rauhallista aamua loikoillen vuoteessa aamuteevetä katsellen, extrafitskut nauttien ja blogia päivitellen. Tänään taidan vain nauttia olostani, aurinkoisesta talvisäästä, hyvästä ruuasta ja ystävien seurasta puhelimitse. Se on ehdottomasti parasta lääkettä.

Terveyttä ylläpitävää päivää kaikille! <3

Pidetäänkö ihonhoitoluokka??

Esitin tänään aamulla yrittäjien verkostoitumistilaisuudessa kysymyksen: "Kuinka moni on täydellisen tyytyväinen peilikuvaansa?"

Noin kolmestakymmenestä paikalla olleesta alle kolmasosa nosti kätensä, ja näistä valtaosa oli miehiä. Harva on täydellisen tyytyväinen siihen miltä peilikuva näyttää. Monen mielessä pyörii ajatuksia siitä kuinka on niin väsyneen näköinen. Joku mieltää itsensä liian lihavaksi, toinen liian laihaksi. Joku näkee vain epäpuhtaan ihonsa ja joku harmittelee sitä että luoja on suonut suuren nenän tai pienet silmät.

Muistan kuinka itse nuorempana harmittelin ihoni epäpuhtauksia ja nyt kun mittari vääjäämättä raksuttaa viimeisiä hetkiä kolmannen vuosikymmenen puolella, on ihoon ilmaantuneet myös elämän jättämät merkit, nuo silmän ympäryksiä elävöittävät juonteet.  Eli jokaisella ikäryhmällä on toki omat murheet ihonsa kanssa.

Itse olen päättänyt etten antaudu vuosille ilman taistelua. Se lienee syy miksi olen perehtynyt terveelliseen ruokavalioon ja entistä huolellisemmin ihonhoidon ihmeisiin. Oma ihoni, vaikka herkkä onkin, ei varsinaisesti ole ollut ongelmaiho. Huomaan ihossani toki vuodenaikojen vaihtelut ja säädänkin omaa ihonhoito-ohjelmaani sen mukaan millainen vuodenaika on menossa. Talvella iho tarvitsee enemmän kosteutta ja suojaa, kesällä kaivataan enemmän kuorintaa ja virkistystä.

Moni tavan tallaaja kokee olevansa kuin liisa ihmemaassa seikkaillessaan tavaratalon kosmetiikkaosastolla. Merkkejä on miljoona ja jokaisessa lukemattomia purkkeja ja purnukoita. Kuinka ihmeessä niistä voi löytää omalle iholleen sopivimman tuotteen? Yleisesti ottaen voin todeta että harvoin löytääkään. Riippumatta siitä minkä sarjan tuotteilla ihoaan haluaa hoitaa, kannattaa panostaa sen verran aikaa ja vaivaa siihen että "sovittaa" tuotteet iholle. Se että testaa tuotetta hieman kämmenselkään, se ei kerro sitä mitä kasvojen iho tuotteesta oikeasti tykkää. Eihän kasvojen ja kämmenselän iho ole samanlainen, ei edes saman värinen.

Pahin palvelus jonka ihollesi voit tehdä, on se että valitset yhden tuotteen sarjasta A, toisen sarjasta B ja kolmannen sarjasta C. Tämä on sama kuin ehdoin tahdoin haastaisit riitaa kohtalon kanssa. Pahimmillaan tuotteiden kesken voi syntyä erittäin paha kemiallinen reaktio, ja valitettavasti se on sitten sinun ihosi joka toimii tämän reaktion petrimaljana. Eli käytätpä mitä sarjaa hyvänsä, niin valitse samasta sarjasta sekä puhdistavat että kosteuttavat tuotteet. Vähintään nämä! Yleensä saat kaikkein parhaan lopputuloksen silloin kun meikkivoiteeseen asti mennään saman valmistajan tuotteella, sillä niissä on käytetty samoja raaka-aineita ja tuotteet on jo valmiiksi laboratoriossa testattu yhteensopivuuden kannalta.

Voit huoletta yhdistellä saman valmistajan eri ihotyypeille tarkoitettuja rinnakkaissarjoja, mutta jo siinä vaiheessa jos haluat sekoitella saman valmistajan kahta selkeästi erillistä ihonhoitosarjaa, kannattaa konsultoida asiantuntijan kanssa jotta saat varmuuden että tuotteet sopivat keskenään.

Jos et tiedä millainen ihotyyppisi on, on silloinkin helpointa pyytää ammattilaisen apua. Valitettavan moni suomalainen iho kun kärsii pintakuivuudesta ihan vain sen takia että hoitaa ihoaan omalle ihotyypille sopimattomilla tuotteilla. Helpoiten saat käsityksen oman ihosi tarpeista henkilökohtaisessa ihonhoitokonsultaatiossa. Ja jos hetkestä haluaa tehdä mukavan oppihetken, voit kerätä muutaman ystävän kasaan ja varata teille ihonhoitoluokan.

Ihonhoitoluokka sisältää aina ennakkoanalyysin jolla kartoitetaan ihon tarpeet. Millainen ihon tyyppi on, onko jotakin erityisiä ongelmakohtia joihin haluaisi saada apua ja mahdolliset toiveet siitä mitä haluaisi tietää ja oppia. Varsinainen ihonhoitoluokka kestää ryhmän koosta ja läpi käytävästä hoito-ohjelmasta riippuen tunnista kahteen. Sen aikana jokainen osallistuja saa testata omille kasvoilleen ohjatun ihonhoidon. Eli jokainen hoitaa oman ihonsa itse, juuri omalle ihotyypille räätälöidyllä hoito-ohjelmalla. Illan päätteeksi jokainen osallistuja saa vielä henkilökohtaisen konsultaation jonka aikana vielä tarkennetaan hoito-ohjeita ja varataan jälkiseuranta-aika ihon kunnon seuraamista ja mahdollisia erikoistuotteita ja/tai meikkiä varten. Luonnollisestikaan mitään ostopakkoa tai velvoitetta ei ole, eli jos olet täysin tyytyväinen olemassa olevaan hoito-ohjelmaasi, voit sitoumuksetta jatkaa sen käyttöä eikä sinun tarvitse ostaa turhia purkkeja kaappiin seisomaan.

Ihonhoitoluokka järjestetään yleensä ryhmän kasanneen henkilön kotona tai työpaikalla ja kiitoksena "pöytävuokrasta" ryhmän kasaaja saa sitten jonkin emännänlahjan tai alennuslahjakortin oman ihonhoito-ohjelman hankintaan.

Jälkiseuranta-tapaamisessa tarkistetaan hoito-ohjelman toimivuus ja jos käytössä on käynyt ilmi ettei tuotekokonaisuus toimi kuten sen pitäisi omalle iholle toimia, voidaan hoito-ohjelmaa säätää, ja esimerkiksi kosteusvoiteen joka ei tunnu riittävän kosteuttavalta, sen voi vaihtaa sopivampaan kostumukseen (samassa hintaluokassa) ilman erillistä korvausta. Toki jos halutaan voide sitten vaihtaakin eri hintaluokan tuotteeseen, silloin tuotteiden hinnan erotus luonnollisesti veloitetaan.

Kun tiedät millainen ihosi on, kuinka sitä kannattaa hoitaa ja käytössäsi on omalle ihotyypillsi sopivimmat tuotteet, tulet varmasti huomaamaan kuinka paljon enemmän rakastatkaan omaa peilikuvaasi. Joten, järjestetäänkö ihonhoitoluokka? Voit jättää yhteydenottopyynnön oikean reunan lomakkeella tai ottaa yhteyttä nettisivuiltani löytyvien yhteystietojen kautta.

Julkiset kasvot

Tässä eräänä päivänä silmäilin "puolella silmällä" televisiota samalla kun puuhailin jotakin muuta. Katseeni kiinnittyi TV-ruudulla näkyviin kasvoihin. Nykyaikana televisiokuva on jopa epämiellyttävän tarkka. Varsinkin silloin jos teräväpiirtoruudun täyttää selkeästi vahvasti laiminlyöty näyttelijän iho.

Muistan millaista tuskaa koin maskeerauskoulun opiskelujen aikaan kaupungilla liikkuessa. Kun juuri olimme opetelleet tunnilla oikean meikkivoiteen värisävyn valintaa ja sitä kuinka värin tuli huomaamatta häipyä leukaluun alle, sulautuen oman ihon väriin. Kun silmä oli harjaantunut etsimään sitä oikeaa sävyä, voitte kuvitella miten sain taistella itseni kanssa etten rynnännyt kadulla kertomaan jokaiselle väärän meikkivoiteen värin valinneelle voivani auttaa.. Muistan pahimmillaan istuneeni koko ratikkamatkan Stockan edestä Munkkiniemeen tuijottaen erään naisen leukaperiä, kun meikkivoide oli selkeästi oranssi ja voide oli levitetty kuin "naamari" niin että hailun valkea talvi-ihonsa näkyi sitten leukaluun kohdalta, vaikka kaulan alue oli sitten kiedottu kaulahuiviin. Veikkaan että valkoisen kaulan kanssa kokonaisuus olisi näyttänyt kuin Linnanmäen hupikojusta voitetulta appelsiinitikkarilta..

Onneksi, täytyy todeta, näiden 20 vuoden aikana, jonka olen kosmetiikka-alalla ollut, on ihmisten tietämys oikean meikkivoiteen valinnasta parantunut huomattavasti. Nykyään nämä "naamarit" ovat onneksi jo todella harvinaista vähemmistöä.

Saman tuskan kävin läpi siinä vaiheessa kun kiinnitin omassa elämässä huomiota ruokavalioon, ravintolisiin ja liikuntaan. Ja nyt valmistuttuani CellReset® valmentajaksi, tuntuu että näen ympärilläni vain ihmisiä jotka kipeästi kaipaisivat kuuria, kuka painonhallinnan, kuka terveyden parantamisen ja kuka hormoonitoiminnan ja mielialojen heilahteluiden korjaamiseksi.

Minut on aikanaan kasvatettu "kiltin tytön-syndroomaan". Käytännössä se tarkoittaa sitä, että vaikka näen ympärilläni näitä epäkohtia, olen liian kohtelias ja diplomaattinen mennäkseni sanomaan silminnähden palveluitani kaipaavalle, että minulla voisi olla ratkaisu hänen tarpeisiinsa. Varsinkin jos kyseinen ihminen ei ole osoittanut sen asian olevan hänelle ongelma. Jos kyseinen ihminen on tyytyväinen ihoonsa, meikkiinsä, painoonsa tai terveyteensä, mikä oikeus minulla olisi mennä tekemään siitä hänelle ongelma huomauttamalla asiasta??!

Toisaalta tiedän että on niitä ihmisiä joille joku on tullut suoraan sanomaan huomionsa ja kertonut siihen löytyvän ratkaisun. Nämä ihmiset ovat sitten saattaneet tarttua mahdollisuuteen ja saaneet elämänlaatunsa paremmaksi. Ehkä useimmilla siis on tiedostettu ongelma, mutta koska he eivät osaa etsiä siihen apua ja ratkaisua, jää asia ennalleen siihen asti kunnes siitä todellakin muodostuu häiritsevä ongelma.

Joten, kun näen tuon televisiossa huomioni kiinnittäneen näyttelijättären seuraavan kerran, käyn nykäisemässä hihasta ja kerron huomioni ja sen että minulta löytyy hänen veltolle ja väsyneelle iholleen myös apu. Ehkä julkiset kasvot, jotka työkseen ovat esillä medioissa, ovat vastaanottavaisemmat suoralle kritiikille kuin tavallinen kadun tallaaja.. Joten, jos joskus tulen sanomaan sinulle ihostasi, meikitäsi tai kiloistasi, en tee sitä ilkeyttäni, vaan koska tiedän että voit minua kuuntelemalla jatkossa rakastaa omaa peilikuvaasi enemmän. Ja jos kaipaat apua jonkun näistä osa-alueista kanssa, älä epäröi pyytää apuani.

Pari sanaa painonhallinnasta.

Viimeinen reilu seitsemän vuotta elämästäni on ollut terveellisen elämän etsintää. Yhtenä osa-alueena tuolla matkalla on ollut ylimääräisestä läskistä eroon hankkiutuminen.

Lukioikäisenä painoin suurimmillaan +/-70 kiloa, ja nyt kun olen tuon aikakauden kuvia katsonut näytän mielestäni järkyttävältä possulta. Osansa tuohon aikaan vaikutti varmasti se että pääsääntöisesti elin leivällä ja herkuilla. Koulun ja asuntolan ruokalan tarjoilema kasvisruoka kun ei aina saanut varauksetonta ruokahaluani. Ja luonnollisesti kun pitkiä öitä luettiin kokeisiin (siis sen jälkeen kun alkuilta oli lorvittu kavereiden kanssa) tuli syötyä karkkia ja sipsejä jotta jaksoi valvoa.

Lukion jälkeen ruokavalio muuttui hieman terveellisemmäksi, kun totesin ettei kilot tehneet minusta kauniimpaa. Halusin todistella kauneuttani ja hain mitä erilaisempiin missimittelöihin ja pärjätäkseni niissä piti saada painoa alas ja hyviä muotoja kroppaan. Alhaisimmillani painoin 52 kiloa. Itse olin tyytyväinen vaa'an lukemiin, vaikka ympäristö kauhisteli sitä miltä näytin. En mielestäni ollut tuolloin alipainoinen. Enkä tavallaan näe itseäni vieläkään että olisin silloin ollut alipainoinen. Tosin täytyy tunnustaa ettei siltä aikakaudelta ole juurikaan kuvia tallessa. Minulla ei ollut juurikaan lihaksia, sillä käyttämäni dietit eivät tukeneet lihasmassan kasvua vaan hävittivät tasaisesti niin rasvan kuin lihaksen. Reidet ja pakarat taisivat silloin olla parhaimmat kohtani, koska kesällä rullaluistelin usein ainakin töihin, ellen sitten kotiinkin. Matkaa oli suuntaansa muistaakseni viitisen kilometriä ja tunnetusti rullaluistelu tekee hyvää jälkeä reisille ja pakaroille. Sitten muutimme ja tuo hyötyliikunta jäi.

Vaihdoin sitten työpaikkaakin (kotoa oli noin 500 metriä töihin) joten hyötyliikuntaa siinä ei kertynyt. Liikunta muilta osin rajoittui koiran vientiin koirapuistoon (n 300 metriä suuntaansa) ja pariin pidempään lenkkiin viikossa. Työpaikan etuihin kuului niin aamupuuro kuin lounas ja huomasin pian painavani jälleen pitkälle päälle 60 kiloa. Jätin lounaan ruokalassa pois ja tein itselleni töihin eväät. Aamupuuron nautin edelleen ja sorruin kahvitunnilla vieläkin kekseihin ja muihin herkkuihin. Paino kuitenkin normalisoitui 62-64 kilon välille varsinkin kun otin ohjelmaan pidemmät lenkit ja kaivoin uudestaan rullaluistimet esiin. Taisin siihen aikaan saada itseni punttisalillekin kun löytyi kaveri joka patisti satunnaisesti liikkeelle.

Tätä jojoilua kesti sitten tuohon seitsemän vuoden taakse asti. Välillä liikkuen, välillä eläen erittäin sohvaperunana. Huolehdin sentään siitä ettei vaaka kivunnut yli 65 kilon, se oli kipuraja joka tuotti aina ruokaremontin. Pidin pari viikkoa ruokapäiväkirjaa ja havaitsin ne yllättävät energialähteet joita en tiedostanut syöväni. Enhän minä syönyt kuin hyvää ja terveellistä ruokaa, jos nyt ei lasketa lukuun satunnaisia suklaapatukoita, suolapähkinöitä ja popcorneja. Terveellinen kotiruokakin voi lihottaa jos sitä syö yhden kohtuullisen annoksen sijaan kolme suurta.

Seitsemän vuotta sitten sain itselleni mentorin joka alkoi järjestelmällisesti ohjata valintojani terveellisempään elämään. Hän ei ole personal trainer, en saa häneltä selkeää treeniohjelmaa tai ruokalistaa. Sain ohjeet ruoka-aineista jotka jätän kokonaan pois ja aineista joiden suhteen vähennän merkittävästi. Samoin sain suositukset mitä lisätä. Sain ohjeistukset vitamiineista joita elimistöni kaipasi. Tarkan listan poikkeuksellisen suurista annostuksista joilla elimistöni tila tasapainotettiin. Ja kun tasapaino löytyi, keho alkoi toimia kuten sen kuului, voitiin siirtyä annostuksissa ns. ylläpitotilaan.

Suunnilleen niihin aikoihin kun kehoni tasapaino oli löytymässä tutustuin Fitlinen ravintolisiin ja kuukauden testijakson jälkeen sain mentoriltani siunauksen sille että saatoin vaihtaa osan hänen suosittelemistaan näihin. Siitä lähtien optimaali-setti on kulkenut matkassa mukana. Toki on kausia jolloin olen pitänyt paussia kaikista vitamiineista. Esimerkiksi loppukesä on usein sellainen jolloin en koe kaipaavani fitskuja kun elän lähes täysin tuoreilla kasviksilla ja marjoilla. Ja vastaavasti  tarpeen mukaan täydennän vitamiiniarsenaalia täsmäaseilla niin Fitlinen kuin muiden valmistajien valikoimasta.

Syksyllä 2013 sain tarpeekseni Fitline kouluttajani hehkutuksesta kuurista jolla porukalta kilot karisevat lähes maagiseen vauhtiin. Olin joitakin vuosia sitten testannut Fitlinen painonhallintajärjestelmän ja saanut sillä pari kiloa katoamaan, mutta nuo olivat sitten tulleet myös takaisin kun tiukasta jaksosta luopui. En siksi ollut vuoden aikana juurikaan kiinnittänyt huomiota kouluttajan hehkutukseen vaan lähinnä kohauttanut olkiani vauhkoamiselle. Nyt oli kuitenkin kesän aikana paino hiipinyt yli tuon kipurajani ja kun pitkän koulutusviikonlopun jälkeen tuntui etten ollut muuta tehnyt kuin istunut autossa ja luentosalissa ja syönyt, syönyt ja syönyt. Tunsin oloni turvonneeksi syöttöpossuksi. Nyt oli siis hyvä hetki testata miten tämä ylistetty kehokuuri toimisi kun kuitenkin halusin painon nopeasti alas. Voisin sitten sanoa että testattu on, ei toimi. Mutta se toimi.

Se todellakin toimi! Vaikka kuurin alku oli kompurointia, reilussa parissa viikossa painoni putosi liki 67 kilosta alle 60. Ja kuurin viimeisten päivien aikana saavutin ja alitin tuon mielessäni maagisena häämöttäneen 59 kilon rajan. Olo oli loistava. Lihakset piirtyivät kehostani näkyviin kauniina, ja vaikka toki vielä reisissä näkyi ylimääräistä muhkuraa olin olemukseen erittäin tyytyväinen. Ei siis ihme että halusin auttaa myös muita saavuttamaan painonhallinnallisia ja terveyden parantamiseen tähtääviä tavoitteita CellReset® - Kehokuuri-valmentajana.

Omasta kuurista on nyt vierähtänyt reilut kolme kuukautta. Koemielessä sallin itselleni todellisen mässäysjoulun syöden päivittäin vähintään 200 grammaa suklaata levynä tai konvehteina, puhumattakaan siitä mitä kaikkea muuta ei-niin-terveellistä ruokavalioon tuolloin kuului. Mielenkiintoisita sinänsä oli se että loppiaisena, jonka olin itselleni asettanut mässäyskauden päätepisteeksi, herkuttelu loppui kuin seinään ja kahden huolellisesti ruokaillun päivän jälkeen joulun "vararavinto" oli kehosta kadonnut. Ainoa haitta jonka tuosta mässäämisestä huomasin oli silmien ja korvien kutina. Selkeät merkit jotka kertoivat suuren sokerimäärän räjäyttäneen kehoni uinuneen hiivasyndrooman aktiiviseksi.

Vuoden vaihteessa olin aloittanut liikunnan Facebookin lankkuhaasteen muodossa. 20 sekunttia keskivartalon pitoa oli riittävän pehmeä lasku uuden vuoden liikuntaan. Loppiaisen jälkeen liikunta-annokseni kuitenkin moninkertaistui kun ensin innostuin mukaan myös kyykky-haasteeseen ja sitten starttasivat myös Natural BootCampin aamutreenit. Mielenkiintoisin havainto kehossani kuitenkin oli se, että treenien alettua myös painoni alkoi nousta. En punninnut itseäni suinkaan enään päivittäin kuten kuurin aikana, jolloin oli mielenkiintoista katsoa montako sataa grammaa paino oli edellisestä päivästä hukannut. Joten en tiedä millaista päivävauhtia painon nousu oli. Viikossa tuli kuitenkin reilu kilo ja nyt vajaassa parissa viikossa on kertynyt reilut pari kiloa.

Ensireaktio oli huolestuminen: "Apua! Mitä tapahtuu, miksi vaaka on taas muuttunut viholliseksi??" Sitten peliin astui mukaan järki. Asetuin peilin eteen tarkastelemaan vartaloani kriittisesti. Kyllä, vatsa oli hieman pömpöllään, mutta ajatellessani viime viikkojen ruokailua myönsin sortuneeni muutamaan kokoussämpylään ja kokeneeni joka kerta sen että vaikka nuo täysjyväsämpylät maistuivat hyvältä suussa, niiden jälkeen vatsasa oli turvoksissa ja maha ei toiminut seuraavana päivänä kuten asiaan kuuluu. Muilta osin keho näytti edelleen hyvältä. Ei yhtä "kuivalta" kuin varsinaisen kuurin jälkeen, mutta ennemminkin vaikutti siltä että ihon alla oli nestettä kuin että sielä olisi rasvaa. Olin treenikauden alettua mitannut salin vaa'alla myös rasvaprosenttini. Se oli viime keväänä treenikauden päättyessä ollut 33 ja nyt tuo laite oli armeliaasti näyttänyt lukua 27. En uskonut että rasvaprosentti olisi parissa viikossa kiivennyt takaisin kevään lukemiin. Mikä sitten oikein aiheutti sen että vaaka näytti suurempaa lukua? Siihen oli kaksi syytä: 1. Lihas. Olin treeni-innossani saanut kehooni lihaksia. Yksi lihssolu painaa kolme kertaa enemmän kuin rasvasolu. Eli kun treenasin normaalin NBC-treenin lisäksi myös lankku ja kyykkyhaastetta oli tuo varsinainen ongelma-alueeni eli reisi-pakara-alue alkanut muodostaa läskistä lihasta ja se näkyi vaa'assa. Näkyi se myös peilissä, sillä entinen roikkopeppu alkoi olla varsin kaunismuotoinen puolipallo. 2. Pakkanen. Kylmä rasittaa elimistöä. Kroppa vetäytyy horrostilaan keräten ympärilleen lämmikettä. Huomaan pakkasen vaikutuksen joka vuosi. Pakkaskauden alkaessa muutun hitaaksi, elimistöni tuntuu imevän nestettä sisäänsä kuin sieni (huulet kuivuvat, iho huutaa kosteutta ja vaikka juon litroittain nestettä ei tarvitse ravata pissillä kuten normaalisti). Kuitenkaan tuo neste ei kerry elimistöön näkyväksi turvotukseksi. Sormet eivät turpoa kuten helteellä, vaan tuntuu että sormukset putoavat  jos niistä ei pidä kiinni. Jonnekin tuo neste kuitenkin varastoituu ja SE näkyy myös puntarissa.

Totesin joutuvani miettimään unelmapainoni, joka ennen oli mielestäni 57,5kg , uudestaan. Saan heittää romukoppaan ajatuksen oikeasta painoindeksistä ja määrittää unelmavartalon enemmän peilikuvan, mittanauhan ja rasvaprosentin lukeman mukaan. Otan kuuri uudestaan lähiaikoina pelkästään terveydellisistä syistä, varmaankin sen aikana taas joku kilo katoaa, mutta sitä tärkeämpää on poistaa sokerin haittavaikutukset elimistöstäni ja avata soluihin vielä paremmin tietä ravintoaineille. Tiedän sortuvani varmasti vielä monta kertaa vahtaamaan sitä vaakaa, tokihan se antaa suuntaa kokonaiskuvasta, mutta enemmän kuin sen lukemiin opin luottamaan siihen miltä minusta tuntuu ja miltä peilikuva näyttää. Ei tekosyitä sille miksi "repsahtaa" vaan loogista ajattelua ja järjen käyttöä kokonaisuuden suhteen.

Tervetuloa kauniiksi ja hyvinvoivaksi!