sunnuntai 6. huhtikuuta 2014

Suolaa, suolaa, enemmän suolaa..

Muistan lapsuudestani erään tv-taikurin hokeman:"Suolaa, suolaa, enemmän suolaa!" Tuolloin ei ollut kyse ruuasta vaan siitä että kämmeneen piilotettu kolikko saatiin katoamaan kun sen päälle "ripoteltiin suolaa". Taika onnistui joka kerta ja suola oli pienen tytön mielestä ihana ihmeaine. Elintarviketeollisuus on ottanut saman hokeman omakseen sikäli että kaikessa tuntuu nykypäivänä olevan niin suolaa kuin sokeria.

Suola itsessään ei ole mikään paha mörkö. Elimistömme tarvitsee sitä toimiakseen oikein. Tarvitsemme sitä elektrolyyttinä hermoston impulssien välittäjänä, samoin solumme tarvitsevat sitä voidakseen sitoa nestettä, puhumattakaan kaikesta muusta elimistön toiminnasta. Suolaliuosta annetaan nesteytyksessä, verenhukassa ja sillä huuhdellaan elimistöä lisämunuaisen häiriöissä puhumattakaan monista muista hoitotoimenpiteistä. Tosiasiassa elimistömme tarvitsee suolaa toimiakseen vain 1,5 grammaa vuorokaudessa (eli 0,6 grammaa natriumia), sillä normaalitilanteessa elimistön suolamäärä pysyy suhtellisen vakiona suolan varastoituessa elimistöön. Saamme suolaa kuitenkin moninkertaisia määriä päivittäisen ruuan mukana. Suolan/natriumin lisäksi elimistömme tarvitsee toimiakseen myös monia muita mineraaleja ja hivenaineita.

On olemassa suolaa ja "suolaa". Elintarviketeollisuus käyttää lähinnä puhdistettua, raffinoitua, valkaistua suolaa. Raffinointi poistaa suolasta muut mineraalit ja hivenaineet, jättäen jäljelle vain kiteisen natriumin. Lisäksi pöytä-/ruokasuolaan lisätään jodi (kaliumjodidi, kaliumjodaatti), sekä paakkuuntumisen estoaine (E535 natriumferrosyanidi). Pieni kemisti minussa heräsi ja tutkailin hieman lisää taustatietoa kaliumjodidista ja kaliumjodaatista. Kävi ilmi että ihmiskeho hyödyntää jodidi-ionin tyroksiinin valmistukseen, mutta jodaatti joka on epäorgaaninen yhdiste, keho ei käytännössä saa irti mitään hyödyllistä, sillä se ei kykene tuota pilkkomaan hyödynnettävään muotoon. Eli käytännössä puhdistettu ruokasuola jossa on natriumferrosyanidi ja kaliumjodaatti, siinä ei ole yhtikäs mitään hyvää ja hyödyllistä kehollemme. Tämä huomio kertoikin sen miksi ruokasuola toimii niin etana karkoitteena kasvimaalla kuin häätämässä muurahaisia sisätiloista. Muurahaisille riitti kun ripotti reitille suolaa ja parissa päivässä liikenne oli lakannut. Ilmeisesti kantoivat kiteitä pesään ja saivat syanidimyrkytyksen.

Jotta suolasta olisi keholle sen kaipaamaa hyötyä, suosittelen mielummin valitsemaan puhdistamattomia versioita niin meri- kuin vuorisuolasta. Niiden paremmuudesta en tee vertailua, sillä tämä lista on jo hyvin kartoittanut niiden mineraali ja hivenainepitoisuuksia. Omasta ruokakaapista löytyy sekä Delivon Del mare harmaa merisuola, joka pussin mukaan on haihdutuksen jälkeen kerätty käsin savikerroksen päältä, ja Masajon Ruususuola joka louhitaan käsin Bolivian vuoristossa. Näiden maku eroaa hieman toisistaan, ja valitsen yleensä käyttämäni suolan sen mukaan mitä olen kokkaamassa. Merisuola sopii paremmin kalan kanssa ja mielestäni ruususuola korostaa paremmin kasvisten makua.

Viimeisen puolen vuoden aikana suolapurkki on ollut käsissäni vajaan kymmenkunta kertaa, sillä sen jälkeen kun syyskuussa kävin läpi CellReset®-Kehokuurin ja elin kuukauden täysin vailla millään muotoa lisättyä suolaa, huomasin ruuan maistuvan huomattavasti paremmalta kun maustamiseen käyttää mausteita eikä suolaa. Palautettuani kuurin jälkeen ruuanvalmistukseeni joitakin teollisiavalmisteita, olen huomannut niiden olevan järjettömän suolaisia.

Mielenkiintoni heräsi sen suhteen paljonko normaaliksi luokitellusta ruuasta kertyy päivässä suolaa? Tarvitsemme siis vain 1,5 g suolaa (0,6 g natriumia). Suolan saannin yläraja suositus on nykyään 5g/vrk. Tein mielenkiinnosta muutamia huomioita siitä mitä omasta keittiöstä löytyi: Oululaisen jälkiuuni palat sisältävät yhdessä viipaleessa 0,4 grammaa suolaa. Maininta kertoo suolan olevan merisuolaa, mutta ei sitä onko kyseessä puhdistettu vai puhdistamaton. Eli jos syön 4 viipaletta leipää (eli 2 paria) niin minimi on saavutettu, eikä siihen ole vielä edes laskettu päälle voideltua voita. Normaalisuolaisessa voissa suolaa on 1,5g/100g eli teelusikallisessa jonka lasketaan olevan kerta-annos 5 gramman painoisena on suolaa 0,075g. Eli jos syön kolme leipää joiden päälle sipaisen kullekin teelusikallisen voita, olen saanut jo 1,425 grammaa suolaa. Jos päälle haluaa vielä laittaa juustoa (kaapista löytyi Polar 15 jossa suolapitoisuus oli 1,5%, eli 700 gramman pala sisältää siis 10,5 grammaa suolaa, toivottavasti kukaan nyt ei koko juustoa kerralla syö... Tai jos vahditaan niitä linjoja niin leivän päällehän valitaan silloin todennököisesti keittokinkku. HKn keittokinkkupaketti kertoo yhden viipaleen painavan noin 6 grammaa ja sisältävän 0,1 grammaa suolaa..

Eli jos mietimme täyttyykö kehomme kaipaama natriumin tarve (0,6 g/vrk) ilman lisättyä suolaa, kertoo esimerkiksi finelli.fi sivusto 17% naudan jauhelihan sisältävän 0,056 g natriumia /100g. Naudan paistin vastaava arvo oli 0,041.Broileri sisälsi 0,051g/100g ja lehtisalaatistakin saamme jo 0,023 g/100g.. Eli tällä perusteella uskallan vahvasti väittää ettei kukaan kuole suolan tai natriumin puutteeseen vaikkei sitä koskaan lisäisi ruokaan missään muodossa.

Haastankin nyt jokaisen blogin lukijan edes yhtenä päivänä pitämään kirjaa paljonko saa elimistöönsä lisättyä suolaa, joko käyttämällä elintarvikkeita joiden valmistukseen on käytetty suolaa (esim voi, juusto, makkarat) tai lisäämällä ateriakastikkeita, ketsupia, sinappia tms jossa on suolaa. Puhumattakaan sitten tietysti valmisaterioista joiden suolapitoisuus taitaa olla ihan omaa luokkaansa (niiden kohdalta en pääse asiaa tarkistamaan kun ei kaapista tuotteita löydy). Uskoisin että moni tulee hämmästymään tulosta samalla tavoin kuin itse siitä järkytyin.

En siis suinkaan sano että suolasta tulisi luopua täysin, ei todellakaan. Ja silloin kun elimistö kuluttaa natriumia enemmän (urheilu tai muu voimakasta hikoilua aiheuttava tekijä) on tietenkin varantoja tasapainotettava, ja itse olen kokenut kesän helteissä hyödylliseksi solen tai yksinkertaisesti muutaman harmaan merisuolarakeen tipauttamisen vesipulloon treenijuomana.