Kuten edellisessä postauksessani totesin erilaiset ihot kaipaavat erilaista hoitoa. Silloin kun meillä on normaali terve iho, voi siitä sanoa että se kulkee matkassa ongelmitta tekipä sille mitä tahansa (tai oli tekemättä). Sellainen iho kaipaa huomiota lähinnä hetkellisesti ja kun ongelma on saatu hoidettua tasapainoon voidaan iho taas toistaiseksi unohtaa. Tällaisen ihon omaa vain pari prosenttia suomalaisista, ja hekin ovat yleensä sitten niitä joiden elintavat ruokailun, unen ja stressin suhteen ovat parasta A-ryhmää. Siksi heidän ihonsa ei kaipaa apua juurikaan muulloin kuin kovimpien paukkupakkasten kohdalla ja silloinkin kyse on lähinnä olosuhteiden aiheuttamasta hetkellisestä häiriöstä. Lasten ja nuorten iho kuuluu usein esipuberteettiin asti tähän ryhmään. Iän myötä useimmille ihoille muodostuu ongelmia, tavalla tai toisella, joten kannattaa uhrata hetki sille että miettii omaa ihoaan ja sitä, onko se täydellisessä tasapainossa, vai olisiko aihetta hakea tasapainoa.
Ihon hoitoon pätee sama kuin muuhunkin terveyden hoitoon. Kun teemme ennalta ehkäisevää työtä ja pyrimme tasapainoon heti sen horjuttua, selviämme helpommalla ja terveytemme säilyy parempana. Jos ja kun olemme vuosia tai jopa vuosikymmeniä laiminlyöneet ihon tarpeet, ei peliä suinkaan ole menetetty, mutta vaaditaan suurempia toimenpiteitä ongelmien korjaamiseen.
Ensimmäinen oleellinen askel ihon hoidossa on puhdistaminen.
Vettä ja saippuaa ei ole monenkaan iholle se paras puhdistusvaihtoehto. Varsinkaan käsien puhdistukseen tarkoitetut "perussaippuat" eivät helli ja hoida ihoamme, sillä useimmiten nämä on kehitetty poistamaan mahdollisimman tehokkaasti iholle kertyneet liat, öljyt, rasvat yms. Joten saippua on useimmille iholle yksinkertaisesti liian kuivattava poistaessaan myös ihon suojakseen kaipaaman luonnollisen rasvakerroksen. Huomioitavaa toki nyt on se että puhuttaessa saippuasta, en tarkoita kasvojen iholle suunnattuja, puristemuotoisia puhdistusaineita, ne ovat sille ihotyypille jolle ovat tarkoitettuja erittäin hyvä vaihtoehto. Kiinteä olomuoto EI OLE se haitallinen piirre, vaan se mitä aineita, missä muodossa, saippua sisältää.
Valtaosalla Suomalaisista on pintakuiva sekaiho joka kaipaa kesällä erilaisen hoidon kuin talvella. Varsinkin näppylöivä sekaiho puhdistetaan valitettavan usein liian kuivattavilla tuotteilla, jolloin sen sijaan että saataisiin iho tasapainoon, luodaan entistä pahempi kierre ihon pyrkiessä tasapainottamaan itseään. Eli kun pinta puhdistetaan liian kuivattavalla, lisää iho talin tuotantoa voidakseen säilyttää ihon pinnan joustavuuden, mutta koska pinta on rutikuiva, ei tali pääse huokosista ulos jolloin se kertyy talirauhasiin ja ihoon nousee näppyjä ja pahimmillaan nämä tulehtuvat ja sitten meillä on ongelma...
Kuinka sitten valita omalle ihotyypille sopivin puhdistusaine?
Helpointa tietenkin on kääntyä ammattilaisen puoleen ja pyytää apua tuotteen valintaan. Henkilökohtaisesti tarjoan maksuttoman konsultointipalvelun jossa räätälöidään edustamastani kosmetiikkasarjasta ihotyypille sopivin hoito-ohjelma ja konsultaation yhteydessä pääsee sitten myös testaamaan miltä tuotteet käytännössä iholla tuntuu.
Jos haluat tehdä tuotteen etsinnän itse, omatoimisesti, huomioi seuraavat:
1. Onko ihosi kuiva/pintakuiva/normaali/sekaiho/rasvainen tai sekoitus näitä? Valitse omalle ihotyypille soveltuva tuote.
2. Millaisissa olosuhteissa vietät päivittäin aikaa. Jos työympäristösi on siistiä sisätyötä ilmastoidussa toimistossa, kaipaa iho hieman erilaista hoitoa kuin jos päivittäin oleilet maaseudun rauhassa, raittiissa ulkoilmassa.
3. Erityishuomioitavat: jos kärsit atooppisesta ihosta tai acnesta, jos työn tai harrastusten vuoksi peset ihoa monta kertaa päivässä tai jos jokin muu asia asettaa rajoitteita siihen millainen hoito on ihollesi se paras vaihtoehto.
Normaalissa ihon hoidossa puhdistus siis tehdään aamuin illoin.
Aamulla jotta iholta saadaan pois yön aikana ihon erittämä kuona-aineisto (hiki, tali ja näiden mukana erittyneet aineenvaihdunnan jätteet ja mahdolliset kemikaalit kuten nikotiini, lääkejäämät ja muut vastaavat).
Illalla jotta iholta poistetaan päivän pölyt, liat ja mahdolliset meikkituotteet.
Jos ihosi tuntuu puhdistuksen jälkeen nitisevän puhtaalta ja huutaa välittömästi kosteusvoidetta kiristävän kuivana, on puhdistusaine aivan liian kuivattava. Jos taas tuntuu ettei iho edes puhdistunut, on testattu aine oletettavasti joko liian rasvainen tai yksinkertaisesti heikkotehoinen. Puhdistuksen jälkeen iholla tulisi olla raikas ja joustava olo, mielellään niin ettei iho tuntuisi kiristävältä tai kirvelevältä kuivuuden takia. Ja vastaavasti se ei saa tuntua liian rasvaiseltakaan. Vain testaamalla voi löytää omalle iholle parhaiten sopivan puhdistuksen.
Ja HUOM!!! Ihon päivittäinen puhdistus kuuluu myös miesten päivittäiseen rutiiniin!!!
maanantai 19. toukokuuta 2014
sunnuntai 18. toukokuuta 2014
Ihmeellinen iho
Viime aikoina on tullut kirjoitettua enemmän ravinnon merkityksestä hyvinvoinnille ja terveydelle. Lienee vaihteeksi aika kiinnittää huomio myös tuohon kehomme suurimpaan elimeen eli ihoon.
Tuo noin neljä kiloa painava elimemme peittää meidät kauttaaltaan. Sillä on kaksi oleellista tehtävää, tai no kolme jos huomioidaan erään fiksun kolmevuotiaan määritelmä ihon tehtävästä: "Iho pitää lihat paikallaan". Nuo ihon oleelliset tehtävät ovat siis toimia aistivana ja säätelevänä elimenä. Ihomme aistii lämpötilanvaihtelut ja huolehtii kehon lämmönsäätelystä. Samalla se myös muodostaa kehon suojan ulkomaailmaa vastaan. Tämän lisäksi iho on kehomme eräs vitamiinitehdas (muodostaa auringosta D-vitamiinia), ja se huolehtii myös omalta osaltaan immuunipuolustuksesta ja ilmaisee myös kehomme sisällä tapahtuvia immuunipuolustuksen reaktioita erilaisin oirein.
Terveen, hyvivoivan ihon tunnistaa siitä että se on terveen näköinen (kirkas, läpikuultava, hehkuva näyttäen elävältä). Terve iho on sellainen joka ei "huuda huomiota" kutinalla, hilseilyllä, kiillolla tai poikkeuksellisilla väri-ilmiöillä. Ihon terveyteen vaikuttavat yhtä lailla syömämme ravinto, juomamme neste kuin se miten hoidamme ihoa ulkoa päin.
Terve iho uudistuu säännönmukaisesti 4-6 viikon välein. Epidermiksen, eli ihon paperin ohuen pintakerroksen pohjalla jatkuvasti syntyvät keratinosyytti-solut vaeltavat tämän elinkaaren aikana ihon pinnalle ja putoavat sitten kuoltuaan ihon pinnasta pois. Marraskesi on se kerros joka suojaa kehoamme ilmansaasteilta ja muilta ulkoisilta haittatekijöiltä. Jos iho hilseilee tai tuntuu paksulta "norsunnahalta" jossa ihohuokoset alkavat erottua suurina kraatereina, on marraskedessä, eli epidermiksen pintaosassa häirö joka aiheuttaa soluissa tuotantovirheitä. Tällainen iho ei ole enää normaali ja terve, vaan sen kohdalla vaaditaan räätälöityä hoitoa jotta normaali tasapaino voidaan palauttaa.
Epidermiksen toinen oleellinen tehtävä on kehon suojaaminen auringolta. Orvaskeden pohjalla sijaitsevat melanosyyttisolut reagoivat pigmentoitumalla auringon valoon. Tätä reaktiota voi verrata sälekaihtimiin: Kun aurinko paistaa kirkkaasti säädämme usein sälekaihtimet estämään auringon säteilyä sisätiloihin ja kun auringon valo vähenee, käännämme säleet auki jotta valoa pääsee sisälle. Melanosyyttisolut toimivat samoin. Kun ne saavat runsaasti valoa, tuottavat ne lisää pigmentittiä suojatakseen valolle herkkää elimistöä ihon alapuolella. Ja kun auringon altistus vähenee, vaalenee pigmenttikin ja rusketus haalenee. Melanosyyttien joutuessa altistetuksi liian rankalle UV-säteilylle on seurauksena melanosyytin mutaatio itseään ja ympäristöään tuhoavaksi syöpäsoluksi, eli melanoomaksi, ihosyöväksi. Jotta tältä vältytään on ihoa autettava suojautumaan auringolta.
Dermis, eli verinahka, sijaitsee heti epidermiksen alapuolella. Dermis on selkeästi epidermistä paksumpi ihokerros, sillä tähän kerrokseen mahdutetaan niin kollageenia tuottavat fibroblastit, elastaania tuottavat solut, veri- ja imusuonet, karvatupet, hiki- ja talirauhaset sekä hermostoverkosto.
Dermis on siis ihon toimintakerros. Se huolehtii lämmönsäätelystä verisuonten, karvatuppien ja hikirauhasten avulla. Se pyrkii säilyttämään kehon ulkopinnan joustavana talin tuotannolla. Se myös aistii lämpötilan vaihtelut, kosketuksen ja kivun toimittaen hermosäikeitä pitkin tiedon aivoille ja aktivoituen toimimaan sitten palautteen mukaisesti. Ihon tämä kerros huolehtii myös immuunipuolustuksesta verisuonissa partioivien valkosolujen avulla. Havaitessaan jotain ulkopuolista tunkeutuneena kudoksiin, saapuvat valkosolut paikalle tuhoamaan tunkeutujan. Ja mikäli ihoon tulee haava, joka läpäisee orvaskeden verinahkaan asti, on puolustusarmeija paikalla torjumassa bakteeriarmejaa. Dermiksen yleisimmät toimintahäiriöt liittyvät fibroblastien ja elastaanien toimintaan. Yleensä näiden toimintahäiriö johtuu rakennusaineiden (valkuaisaineiden) ja kosteuden puutteesta.
Subkutis eli ihonalaiskudos on pohjimmaisin ihonhoidollinen kerros. Tässä kerroksessa on sidekudos ja rasva. Subkutis on todellakin se kerros joka pitää lihat paikallaan. Tähän kerrokseen kohdistuva hoito on lähinnä ravitsemuksellista ja ulkoapäin tuotettua mekaanista käsittelyä. Ihon hoitotuotteiden vaikutus subkutikseen on varsin minimalistista ja perustuu lähinnä solutasolla tapahtuvaan aineenvaihdunnan kiihdyttämiseen ja mikroverenkierron vilkastuttamiseen aktivoivilla ainesosilla.
Jotta ihosi säilyttää tasapainon, huolehdi päivittäin siitä että ihosi saa:
1. puhdistuksen joka poistaa ulkoa päin iholle tulleet epäpuhtaudet ja ihon itsensä erittämät kuona-aineet.
2. kosteutta, jotta niin keratiinosyyttisolut voivat hyvin kuin kollageeni ja elastaanituotanto saa riittävät rakennusaineet.
3. suojaa iho ulkoa tulevilta haittatekijöitä niin että se säilyttää tasapainonsa ja saa tarvittaessa suojan voimakasta UV-säteilyä vastaan.
Muistakaa että kesällä Suomessa noin 10 minuuttia suoraa auringonvaloa ilman UV-suojausta riittää antamaan iholle tarvittavan päiväannoksen säteilyä D-vitamiinin valmistamiseen. Joten jos aiot oleilla ulkona enemmän kuin 15 minuuttia päivän aikana, suojaa ihosi palamisen, aurinkoihottuman ja ennenaikaisen vanhenemisen ehkäisemiseksi!
Tulevissa kirjoituksissa paneudutaan sitten yksityiskohtaisemmin epätasapainossa olevien ihojen hoitamiseen. Jos haluat saada juuri omalle ihollesi soveltuvat hoito-ohjeet, varaa aika henkilökohtaiseen konsultaatioon sivupalkista löytyvällä yhteydenotto-lomakkeella tai samasta palkista löytyvien yhteystietojen avulla.
Tuo noin neljä kiloa painava elimemme peittää meidät kauttaaltaan. Sillä on kaksi oleellista tehtävää, tai no kolme jos huomioidaan erään fiksun kolmevuotiaan määritelmä ihon tehtävästä: "Iho pitää lihat paikallaan". Nuo ihon oleelliset tehtävät ovat siis toimia aistivana ja säätelevänä elimenä. Ihomme aistii lämpötilanvaihtelut ja huolehtii kehon lämmönsäätelystä. Samalla se myös muodostaa kehon suojan ulkomaailmaa vastaan. Tämän lisäksi iho on kehomme eräs vitamiinitehdas (muodostaa auringosta D-vitamiinia), ja se huolehtii myös omalta osaltaan immuunipuolustuksesta ja ilmaisee myös kehomme sisällä tapahtuvia immuunipuolustuksen reaktioita erilaisin oirein.
Terveen, hyvivoivan ihon tunnistaa siitä että se on terveen näköinen (kirkas, läpikuultava, hehkuva näyttäen elävältä). Terve iho on sellainen joka ei "huuda huomiota" kutinalla, hilseilyllä, kiillolla tai poikkeuksellisilla väri-ilmiöillä. Ihon terveyteen vaikuttavat yhtä lailla syömämme ravinto, juomamme neste kuin se miten hoidamme ihoa ulkoa päin.
Terve iho uudistuu säännönmukaisesti 4-6 viikon välein. Epidermiksen, eli ihon paperin ohuen pintakerroksen pohjalla jatkuvasti syntyvät keratinosyytti-solut vaeltavat tämän elinkaaren aikana ihon pinnalle ja putoavat sitten kuoltuaan ihon pinnasta pois. Marraskesi on se kerros joka suojaa kehoamme ilmansaasteilta ja muilta ulkoisilta haittatekijöiltä. Jos iho hilseilee tai tuntuu paksulta "norsunnahalta" jossa ihohuokoset alkavat erottua suurina kraatereina, on marraskedessä, eli epidermiksen pintaosassa häirö joka aiheuttaa soluissa tuotantovirheitä. Tällainen iho ei ole enää normaali ja terve, vaan sen kohdalla vaaditaan räätälöityä hoitoa jotta normaali tasapaino voidaan palauttaa.
Epidermiksen toinen oleellinen tehtävä on kehon suojaaminen auringolta. Orvaskeden pohjalla sijaitsevat melanosyyttisolut reagoivat pigmentoitumalla auringon valoon. Tätä reaktiota voi verrata sälekaihtimiin: Kun aurinko paistaa kirkkaasti säädämme usein sälekaihtimet estämään auringon säteilyä sisätiloihin ja kun auringon valo vähenee, käännämme säleet auki jotta valoa pääsee sisälle. Melanosyyttisolut toimivat samoin. Kun ne saavat runsaasti valoa, tuottavat ne lisää pigmentittiä suojatakseen valolle herkkää elimistöä ihon alapuolella. Ja kun auringon altistus vähenee, vaalenee pigmenttikin ja rusketus haalenee. Melanosyyttien joutuessa altistetuksi liian rankalle UV-säteilylle on seurauksena melanosyytin mutaatio itseään ja ympäristöään tuhoavaksi syöpäsoluksi, eli melanoomaksi, ihosyöväksi. Jotta tältä vältytään on ihoa autettava suojautumaan auringolta.
Dermis, eli verinahka, sijaitsee heti epidermiksen alapuolella. Dermis on selkeästi epidermistä paksumpi ihokerros, sillä tähän kerrokseen mahdutetaan niin kollageenia tuottavat fibroblastit, elastaania tuottavat solut, veri- ja imusuonet, karvatupet, hiki- ja talirauhaset sekä hermostoverkosto.
Dermis on siis ihon toimintakerros. Se huolehtii lämmönsäätelystä verisuonten, karvatuppien ja hikirauhasten avulla. Se pyrkii säilyttämään kehon ulkopinnan joustavana talin tuotannolla. Se myös aistii lämpötilan vaihtelut, kosketuksen ja kivun toimittaen hermosäikeitä pitkin tiedon aivoille ja aktivoituen toimimaan sitten palautteen mukaisesti. Ihon tämä kerros huolehtii myös immuunipuolustuksesta verisuonissa partioivien valkosolujen avulla. Havaitessaan jotain ulkopuolista tunkeutuneena kudoksiin, saapuvat valkosolut paikalle tuhoamaan tunkeutujan. Ja mikäli ihoon tulee haava, joka läpäisee orvaskeden verinahkaan asti, on puolustusarmeija paikalla torjumassa bakteeriarmejaa. Dermiksen yleisimmät toimintahäiriöt liittyvät fibroblastien ja elastaanien toimintaan. Yleensä näiden toimintahäiriö johtuu rakennusaineiden (valkuaisaineiden) ja kosteuden puutteesta.
Subkutis eli ihonalaiskudos on pohjimmaisin ihonhoidollinen kerros. Tässä kerroksessa on sidekudos ja rasva. Subkutis on todellakin se kerros joka pitää lihat paikallaan. Tähän kerrokseen kohdistuva hoito on lähinnä ravitsemuksellista ja ulkoapäin tuotettua mekaanista käsittelyä. Ihon hoitotuotteiden vaikutus subkutikseen on varsin minimalistista ja perustuu lähinnä solutasolla tapahtuvaan aineenvaihdunnan kiihdyttämiseen ja mikroverenkierron vilkastuttamiseen aktivoivilla ainesosilla.
Jotta ihosi säilyttää tasapainon, huolehdi päivittäin siitä että ihosi saa:
1. puhdistuksen joka poistaa ulkoa päin iholle tulleet epäpuhtaudet ja ihon itsensä erittämät kuona-aineet.
2. kosteutta, jotta niin keratiinosyyttisolut voivat hyvin kuin kollageeni ja elastaanituotanto saa riittävät rakennusaineet.
3. suojaa iho ulkoa tulevilta haittatekijöitä niin että se säilyttää tasapainonsa ja saa tarvittaessa suojan voimakasta UV-säteilyä vastaan.
Muistakaa että kesällä Suomessa noin 10 minuuttia suoraa auringonvaloa ilman UV-suojausta riittää antamaan iholle tarvittavan päiväannoksen säteilyä D-vitamiinin valmistamiseen. Joten jos aiot oleilla ulkona enemmän kuin 15 minuuttia päivän aikana, suojaa ihosi palamisen, aurinkoihottuman ja ennenaikaisen vanhenemisen ehkäisemiseksi!
Tulevissa kirjoituksissa paneudutaan sitten yksityiskohtaisemmin epätasapainossa olevien ihojen hoitamiseen. Jos haluat saada juuri omalle ihollesi soveltuvat hoito-ohjeet, varaa aika henkilökohtaiseen konsultaatioon sivupalkista löytyvällä yhteydenotto-lomakkeella tai samasta palkista löytyvien yhteystietojen avulla.
keskiviikko 14. toukokuuta 2014
Hyvä - paha sokeri
 |
| Muut näyttävät koko pakkauksen sokerimäärän, Natur mehun vieressä olevat sokeripalat ovat vain lasillisen sisältämä sokeri. Kuva Mari Suomalainen |
Ensinnäkin hatunnosto Marille tekemästään työstä sokereiden laskeskelussa. Ja toisekseen nöyrä anteeksipyyntöni kuvan luvattomasta käytöstä. Jäin pyörittelemään omia ajatuksiani sokereista liian pitkäksi aikaa ja ilmeisesti kuviensa saaman julkisuuden säikäyttämänä Mari on poistanut profiilinsa, tai ainakin vaihtanut sen tunnusta niin että löytämäni linkkaukset viittaavat sivuille joita ei enää ole.
Minun kannaltani onneksi, netin syövereihin kerran ladattu tieto kuitenkin säilyy muodossa jos toisessa, joten pienoisella salapoliisin työllä löysin kuvan ja vältin näinollen a) tuotteiden joita en käytä, ostamiselta. b) sokeripalojen pyörittelyltä.
Asiaan liittyvät omat ajatukseni ovat saman kaltaisia sokerin suhteen kuin ne ovat suolan suhteen. Eihän sokeri sinänsä paha asia ole. Aivomme tarvitsevat x määrän sokeria toimiakseen. Aivomme saavat tosin sitä sokeria muutettua käyttökelpoiseen muotoon ihan mistä tahansa hiilihydraatista, eli ei sitä varten tarvitse valkaistuja sokereita popsia.
Toivon ettei kukaan kuvittele minua täydelliseksi ruokapuritanistiksi, herkkunatsiksi, sillä sitä en todellakaan ole. Olen esimerkiksi sitä mieltä, että jos tekee mieli herkutella makeasti, on suklaapatukka tai jäätelö erittäin loistava vaihtoehto. Samoin jos tekee mieli juoda limua, niin suosittelen ehdottomasti mielummin valitsemaan juuri tuollaisen kuvassa näkyvän "aidon" kokiksen, eli sen mikä sisältää sokeria mielummin kuin sen mikä sisältää keinotekoisia makeutusaineita. Itse luokittelen stevian luontaiseksi makeutusaineeksi, vaikkakin myös sen suhteen on viime aikoina alkanut ilmetä ristiriitaisia tutkimustuloksia. Pahimpina pidän kuitenkin aspartamia ja asesulfami-k:ta, jotka sen lisäksi että ovat jopa hermomyrkyiksi luokiteltavissa, eivät omaa sitä ominaisuutta mikä oikealla sokerilla on: Eli lähettää aivoille singnaali että sokeria on saatu riittävästi.
Mielestäni yksi suurimmista syistä maailman laajuiseen ylipaino-ongelmaan ei suinkaan ole rasvainen ruoka, vaan kaikki nämä light-versiot. Kun tehdään "sokeriton" versio jostakin, korvataan sokeri jollakin sellaisella joka ei meidän elimistössämme käyttäydy niin että elimistömme tunnistaisi sen antamat signaalit. Tiedän valitettavan monia, reilusta ylipainosta kärsiviä, jotka kumoavat kitusiinsa useita litroja diettilimua tai energiajuomia. Eiväthän ne lihota kun eihän niihin ole lisätty sokeria.. Niinpä, niin...
Entä sitten muut elintarvikkeet?
Olen huomannut että yleensä silloin kun jostain tehdään vähärasvainen versio, lisätään sinne sokeria. Miksi?? Onko syynä yksinkertaisesti se, että kun jonkin ravintoaineen luontainen rasva korvataan transrasvoja sisältävällä "kevytversiolla", menetetään ruuan hyvä maku ja tarvitaan sokeria hämäämään makunystyröitä jotta voidaan edelleen väittää ruuan maistuvan hyvältä..? Sitten on tietysti nämä täysin keinotekoiset jossa sekä rasva on korvattu jollain kissanrasvalla ja sokerikin on vaihdettu keinotekoisiin makeutusaineisiin.. Ja sitten ihmetellään kun ihmisillä on allergioita, päänsärkyjä, vatsakipuja, väsymysoireyhtymää jne jne...
Suosittelen sokereiden suhteen tekemään aivan saman kuin mitä suosittelin suolan suhteen. Vaihda valkaistu versio intiaanisokeriin, valkaisemattomaan ruokosokeriin tai kotimaiseen aitoon hunajaan. Huomaat että nämä sokerit antavat enemmän hyvää makua kaikkeen mihin niitä käyttää. Ja joskus jos haluaa antaa periksi makeanhimolle, olen todennut riittäväksi herkkupalaksi ripotella hieman inkkarisokeria kielelle ja annan sen sulaa siinä. Hyvää, ilman lisäaineita, antaa hiukan energiaakin ja mikä parasta, ne muutama rae eivät loppujen lopuksi sisällä juurikaan kaloreita.
Toinen mitä myös suosittelen, on jälleen tuotteiden sisällysluettelon tutkiminen. Paljonko se ostoskoriin päätyvä muropaketti oikeasti sisälsikään niitä hiilihydraatteja per 100g ja paljonko noista hiilareista oli sokereita? Entä minkä kokoinen olikaan suositeltu annoskoko ja sen arvot? Jos se paketti ei tällä tutkailulla jäänyt kauppaan, niin suosittelen myös kaivamaan esiin keittiövaa'an ja punnitsemaan paljonko se käyttämäsi kerta-annos oikeasti painoikaan? Paljonko siinä oli sokereita??
Nämä piilosokerit (samoin kuin piilosuolat) ovat juuri se syy miksi cellRESET-kehokuuri mennään läpi syöden vain puhtaita, teollisesti käsittelemättömiä raaka-aineita. Kun tiedät mitä syöt, tiedät myös paljonko sokeria saat. Monet "sokerinarkit" ihmettelevät kun joutuvat rimpuilemaan vuodesta toiseen yrittäessään päästä eroon sokerin himosta, suoranaisesta riippuvuudesta. Ainoa keino jolla siitä voi päästä eroon on se että ruokavaliosta eliminoi KAIKKI sokeria missään muodossa sisältävät ruuat. Ei siis riitä pelkkä karkkilakko, vaan on todella luovuttava paljosta. Mutta, se on sen arvoista. Kilot karisevat ja elämä on paljon terveenpää kun sinä hallitset sokerinhimoasi, eikä himosi sinua.
sunnuntai 11. toukokuuta 2014
Ensimmäinen kevät ilman allergiaa.
Havahduin muutama viikko takaperin siihen tosiasiaan, että tämä on ensimmäinen kevät yli kymmeneen vuoteen kun en ole kaivannut antihistamiineja. Joskus maalis-huhtikuun taitteissa sairastin kolmen päivän pikaflunssan ja kun oireista tuolloin tuli mieleen jokakeväiset siitepölyallergiani, tutkin mitä siitepölytiedotteet silloin näyttivät. Leppä ja pähkinäpensas kukkivat silloin keskieuroopassa ja ensimmäiset maininnat siitepölyjen leijumisesta Suomeenkin löysin juuri siltä päivältä kun flunssani alkoi.
Flunssa tuli ja meni kolmessa päivässä. Maltoin tuolloin pysähtyä lepäämään ja antamaan nenäni vuotaa niagrana. Kun kolme päivää oli ohi, oli flunssa kadonnut täydellisesti. Unohdin joksikin aikaa asian, kunnes ympärillä alkoivat ihmiset valittaa allergiaansa. Oli tukkoista nenää, oli kirveleviä silmiä. Kuulemma aikainen kevät aiheutti sen että oireet iskivät monelle pahempana kuin moneen vuoteen. Ihmettelin kun nenäni ei ollut tukossa ja aivastelinkin vain niinä päivinä kun Helsingin yllä leijui tuo harmaa katupölyn pilvi. Sille ja sen mekaaniselle ärsytykselle nenässäni en minäkään ollut immuuni.
Flunssa- ja vatsatauti-aallot kaatoivat ihmisiä vuoteeseen ja minä mennä porskutin täysin kunnossa. Aloin miettiä mitä oli muuttunut viime keväästä? Olin syksyllä tehnyt cellRESET-kehokuurin ensimmäisen vaiheen (28 päivää) ja mässättyäni joulun otin keväällä uuden parin viikon tiivispuhdistuksen keholle ja jatkoin siitä sitten huolellisella optimoinnilla. Sen lisäksi olin systemaattisesti vähentänyt ruokavaliosta teolliset valmisruuat (paria kiirepäivän poikkeusta lukuunottamatta) ja jättänyt pois pääsääntöisesti valkoiset viljat, sokerit ja maitotuotteet voita ja itse valmistettua jugurttia lukuunottamatta.
Sen tiesin, että maitotuotteet lisäsivät liman muodostumista, eli niiden karsiminen auttoi siihen etten aamuisin enää ollut tukehtua yskänpuuskaan. Viljojen poistaminen puolestaan vei pois vatsakivut ja vähensi turvotuksen niihin satunnaisiin päiviin jolloin olin syystä tai toisesta tietoisella riskillä syönyt jotain jauhoa sisältävää. Sokereiden kohdalla tilanne oli sikäli mutkikkaampi että pyrin poistamaan kaikki ne missä oli piilosokereita, mutta jos minun teki mieli suklaapatukkaa, saatoin sallia itselleni suklaapatukan. Sokeri kun on se orjuuttaja jonka suhteen irti pääseminen voi olla yhtä haasteellista tai jopa haastavampaa kuin tupakasta. Vaikka keho todellisuudessa ei todellakaan tarvitse sitä sokeria (se voi valmistaa kaiken aivojen tarvitseman sokerin elimistössämme syömästämme ravinnosta), niin silti välillä oli helpompi hiljentää tuo tuskissaan aivoissani kiemurteleva sokerinarkki pienellä herkkupalalla kuin käydä itseni kanssa väsytystaistelua.
Kehoni reagoi huomattavasti entistä selkeämmin aina kun söin jotain sopimatonta, joten jos päätinkin uhmata itseäni ja syödä jotain sellaista joka ei ollut niin hyvä, sain palautteen keholtani välittömästi. Eräs ystäväni kommentoi kauhuissaan kuinka järkyttävää moinen kehoni herkistyminen oli. Omasta mielestäni tämä herkistyminen, siis se että kehoni antaa välittömän palautteen, on huomattavasti parempi kuin se että kroppani olisi edelleen tuudittautunut jatkuvaan turtuneeseen usvaan josta en edes erottaisi yksittäisen ruoka-aineen reaktiota, kun pahoinvointi ja väsymys olisi kehon normaalia olotilaa elinvoimaisuuden ja aktiivisuuden sijaan. Minua ei haittaa lainkaan se ettei elimistöni enää halua vastaanottaa valmisruokia tai reagoi säilöntäaineille, väriaineille tms. En minä kuole siihen jos haluankin jostain syystä syödä jotakin sellaista joka ei ole keholleni hyväksi ja saan vastineeksi reaktion. Otan silloin tietoisen riskin ja vastaan seurauksista. Kummasti ne mieliteota vähenevät näitä epäterveitä asioita kohtaan kun voi ennalta jo valmiiksi miettiä onko se suussa maistettu nautinto sen "rangaistuksen" arvoinen. Ja kummasti ne mielihalujen kohteen muuttuvat. Tiesittekös esimerkiksi kuinka herkullisia ovat kotimaiset miniluumutomaatit? Tai millaista herkkua on retikka? Tai sen että kuivatut kurkkuviipaleet maistuvat oikeasti aivan järjettömän herkulliselta ihan sellaisenaan.
Tieto lisää tuskaa - vai lisääkö?
Etenin omaa tutkimusmatkaani terveyteen yrityksen ja erehdyksen kautta. Sen saatoin julistaa että cellRESET oli poistanut kehostani herkkyyden siitepölyille, mutta oliko syynä koko kuuri, vai se että sen seurauksena rustasin ruokavaliotani keholleni paremmaksi? Sitä en tiennyt. Omalla kohdallani oleellisinta oli tapahtunut muutos, ei se mikä oli täsmällinen toimintamekanismi.
Kun tiedostin muutokset kehossani ja sen reaktioissa, heräsi halu tietää lisää. En ole vieläkään saanut itseäni raahattua Alcat-testeihin, mutta se on edessä lähiaikoina, sillä haluan täsmällistä tietoa siitä mitkä ruoka-aineet ovat niitä joita kannattaa välttää ja mitä voin syödä huoletta. Kehoni alkaa koostumukseltaan olla muuten jo sellainen kuin haluan, vielä kun saan nuo väärien ruoka-aineiden aiheuttamat jatkuvat tulehdukset ja tulehdusnesteet pois, uskon sekä vaa'an että peilikuvan näyttävän juuri sellaisia tuloksia joita olen halunnutkin. Vielä peilikuvaa oleellisempi on kuitenkin ajatus siitä että kun saan tulehdukset lopullisesti katoamaan kehostani, ottaa vastustuskykyni vielä aimo harppauksen parempaan ja kun sen tilan saavuttaa...
..niin, sitten on mahdollisuus katsoa mikä tämän kehon todellinen potentiaali ja suorituskyky on. Uskon että meidän jokaisen keho on suunniteltu toimimaan täydellisesti ja sen tason haluan kokea.
Flunssa tuli ja meni kolmessa päivässä. Maltoin tuolloin pysähtyä lepäämään ja antamaan nenäni vuotaa niagrana. Kun kolme päivää oli ohi, oli flunssa kadonnut täydellisesti. Unohdin joksikin aikaa asian, kunnes ympärillä alkoivat ihmiset valittaa allergiaansa. Oli tukkoista nenää, oli kirveleviä silmiä. Kuulemma aikainen kevät aiheutti sen että oireet iskivät monelle pahempana kuin moneen vuoteen. Ihmettelin kun nenäni ei ollut tukossa ja aivastelinkin vain niinä päivinä kun Helsingin yllä leijui tuo harmaa katupölyn pilvi. Sille ja sen mekaaniselle ärsytykselle nenässäni en minäkään ollut immuuni.
Flunssa- ja vatsatauti-aallot kaatoivat ihmisiä vuoteeseen ja minä mennä porskutin täysin kunnossa. Aloin miettiä mitä oli muuttunut viime keväästä? Olin syksyllä tehnyt cellRESET-kehokuurin ensimmäisen vaiheen (28 päivää) ja mässättyäni joulun otin keväällä uuden parin viikon tiivispuhdistuksen keholle ja jatkoin siitä sitten huolellisella optimoinnilla. Sen lisäksi olin systemaattisesti vähentänyt ruokavaliosta teolliset valmisruuat (paria kiirepäivän poikkeusta lukuunottamatta) ja jättänyt pois pääsääntöisesti valkoiset viljat, sokerit ja maitotuotteet voita ja itse valmistettua jugurttia lukuunottamatta.
Sen tiesin, että maitotuotteet lisäsivät liman muodostumista, eli niiden karsiminen auttoi siihen etten aamuisin enää ollut tukehtua yskänpuuskaan. Viljojen poistaminen puolestaan vei pois vatsakivut ja vähensi turvotuksen niihin satunnaisiin päiviin jolloin olin syystä tai toisesta tietoisella riskillä syönyt jotain jauhoa sisältävää. Sokereiden kohdalla tilanne oli sikäli mutkikkaampi että pyrin poistamaan kaikki ne missä oli piilosokereita, mutta jos minun teki mieli suklaapatukkaa, saatoin sallia itselleni suklaapatukan. Sokeri kun on se orjuuttaja jonka suhteen irti pääseminen voi olla yhtä haasteellista tai jopa haastavampaa kuin tupakasta. Vaikka keho todellisuudessa ei todellakaan tarvitse sitä sokeria (se voi valmistaa kaiken aivojen tarvitseman sokerin elimistössämme syömästämme ravinnosta), niin silti välillä oli helpompi hiljentää tuo tuskissaan aivoissani kiemurteleva sokerinarkki pienellä herkkupalalla kuin käydä itseni kanssa väsytystaistelua.
Kehoni reagoi huomattavasti entistä selkeämmin aina kun söin jotain sopimatonta, joten jos päätinkin uhmata itseäni ja syödä jotain sellaista joka ei ollut niin hyvä, sain palautteen keholtani välittömästi. Eräs ystäväni kommentoi kauhuissaan kuinka järkyttävää moinen kehoni herkistyminen oli. Omasta mielestäni tämä herkistyminen, siis se että kehoni antaa välittömän palautteen, on huomattavasti parempi kuin se että kroppani olisi edelleen tuudittautunut jatkuvaan turtuneeseen usvaan josta en edes erottaisi yksittäisen ruoka-aineen reaktiota, kun pahoinvointi ja väsymys olisi kehon normaalia olotilaa elinvoimaisuuden ja aktiivisuuden sijaan. Minua ei haittaa lainkaan se ettei elimistöni enää halua vastaanottaa valmisruokia tai reagoi säilöntäaineille, väriaineille tms. En minä kuole siihen jos haluankin jostain syystä syödä jotakin sellaista joka ei ole keholleni hyväksi ja saan vastineeksi reaktion. Otan silloin tietoisen riskin ja vastaan seurauksista. Kummasti ne mieliteota vähenevät näitä epäterveitä asioita kohtaan kun voi ennalta jo valmiiksi miettiä onko se suussa maistettu nautinto sen "rangaistuksen" arvoinen. Ja kummasti ne mielihalujen kohteen muuttuvat. Tiesittekös esimerkiksi kuinka herkullisia ovat kotimaiset miniluumutomaatit? Tai millaista herkkua on retikka? Tai sen että kuivatut kurkkuviipaleet maistuvat oikeasti aivan järjettömän herkulliselta ihan sellaisenaan.
Tieto lisää tuskaa - vai lisääkö?
Etenin omaa tutkimusmatkaani terveyteen yrityksen ja erehdyksen kautta. Sen saatoin julistaa että cellRESET oli poistanut kehostani herkkyyden siitepölyille, mutta oliko syynä koko kuuri, vai se että sen seurauksena rustasin ruokavaliotani keholleni paremmaksi? Sitä en tiennyt. Omalla kohdallani oleellisinta oli tapahtunut muutos, ei se mikä oli täsmällinen toimintamekanismi.
Kun tiedostin muutokset kehossani ja sen reaktioissa, heräsi halu tietää lisää. En ole vieläkään saanut itseäni raahattua Alcat-testeihin, mutta se on edessä lähiaikoina, sillä haluan täsmällistä tietoa siitä mitkä ruoka-aineet ovat niitä joita kannattaa välttää ja mitä voin syödä huoletta. Kehoni alkaa koostumukseltaan olla muuten jo sellainen kuin haluan, vielä kun saan nuo väärien ruoka-aineiden aiheuttamat jatkuvat tulehdukset ja tulehdusnesteet pois, uskon sekä vaa'an että peilikuvan näyttävän juuri sellaisia tuloksia joita olen halunnutkin. Vielä peilikuvaa oleellisempi on kuitenkin ajatus siitä että kun saan tulehdukset lopullisesti katoamaan kehostani, ottaa vastustuskykyni vielä aimo harppauksen parempaan ja kun sen tilan saavuttaa...
..niin, sitten on mahdollisuus katsoa mikä tämän kehon todellinen potentiaali ja suorituskyky on. Uskon että meidän jokaisen keho on suunniteltu toimimaan täydellisesti ja sen tason haluan kokea.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)